Hae tästä blogista

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Tapani Bagge: Rikoksen poluilla - ja muillakin

Yli sadan kirjan mies Tapani Bagge julkaisi neljä vuotta sitten ensimmäisen artikkelikokoelmansa Vaaran viehätys. Rikoksen poluilla – ja muillakin on sille jatkoa. Uudenkin kirjan jutut käsittelevät kirjallisuutta, televisiota ja elokuvaa, näkökulmana kirjoittajat. Aluksi liikutaan rikoksen poluilla, minkä jälkeen karautetaan Villiin länteen. Humoristien ja satiirikkojen kautta päästään osioon Elämä ja historia, joka sisältää sattumuksia ja muistelmia Baggen monipuolisen uran varrelta sekä kertoo hänen kirjojensa taustaa ja syntytarinaa.

Kirjan sisällysluettelo löytyy Baggen blogista täältä.

Pehmeäkantinen, 288 s. ISBN 978-952-7211-50-2. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 23,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 23,40 € (ei toimituskuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 23,30 € (plus toimituskulut), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 27,95 € (plus toimituskulut).

Tekstinäyte kirjan ensimmäisestä artikkelista: 

Yrjö Halme, Lauri Virta, Jaakko Riutta, Uppercut, Iso-Karhu

Yrjö Halme (1894-1978) on suomalaisen viihdekirjallisuuden ja -lehdistön suuri tuntematon. Lauri Virran nimellä hän julkaisi aikaansa edellä olleen realistisen rikosromaanin 24 tuntia, vauhdikkaita seikkailuromaaneja ja romantiikkaa. Jaakko Riutan nimellä tuli yksi seikkailuromaani. Omalla nimellään Halme kirjoitti vakavan esikoisromaanin, urheiluromaanin ja -tarinoita sekä kymmeniä urheilukirjoja. Uppercutina syntyi tuhansia urheilupakinoita, Iso-Karhuna vitsikirja. Lisäksi hän toimitti vuosikymmenien ajan Ilmarisen lukemistolehtiä.

Yrjö Halme syntyi Yrjö Rafael Eliassonina, mutta helsinkiläinen muurarinperhe suomalaisti sukunimensä 1905. Tärkeä tekijä Yrjön nuoruudessa oli kuusi vuotta vanhempi isoveli Juho, josta tuli Suomen mestari kolmiloikassa, pituushypyssä, keihäänheitossa ja viisiottelussa. Lontoon olympialaisissa 1908 Juho sijoittui keihäänheitossa kuudenneksi, Tukholmassa 1912 neljänneksi. Hän perusti Helsingin Kisa-Veikot 21-vuotiaana 1909.
Jo edellisenä vuonna Juho Halme oli perustanut Urheilijain Kustannus Oy:n, joka osti 1912 Suomen Urheilulehden. Seuraavana vuonna Halmeen veljekset alkoivat julkaista jokavuotista Urheilukalenteri-kirjaa, josta tuli suurmenestys. Se jatkoi ilmestymistään vuoteen 1951 saakka. Juho perusti myös urheilutarvikeliikkeen.
Juho Halmeen tie katkesi sisällissodan alussa 1. helmikuuta 1918. Punaiset teloittivat hänet ampumalla silloisen Nikolainkirkon portailla.
Syksyllä 1918 Suomen Urheilulehti jouduttiin myymään Otavalle. Yrjö Halme siirtyi Otavan palvelukseen ja jatkoi talossa aina vuoteen 1927 saakka. Silloin hänestä tuli Ilmarinen Oy:n toimitusjohtaja.
Yrjö Halme oli veljensä tavoin urheilun työmyyrä ja ideanikkari. Antwerpenin kisoista 1920 syntyi Suomen ensimmäinen olympiakirja ja kaksista seuraavista omansa. Hän oli pitkään Helsingin Sanomien sivutoiminen urheilutoimittaja, välillä Uuden Suomen.
Ilmarisen lehtien toimittajana Halmeella oli tiukat vaatimukset: juttujen piti olla jännittäviä, hyvällä normaaliproosalla kirjoitettuja, edetä vauhdikkaasti ja loppua yllättävästi. Hänen omat tarinansa täyttivät nämä vaatimukset alusta lähtien.
Esikoisromaani Korkea kohtalo ilmestyi 1918. Se on osin omaelämäkerrallinen. Päähenkilönä on nuorimies Espeli, joka asuu laitakaupungilla muurari-isänsä ja isoveljensä Nyyrin kanssa. Nyyrin kanssa hän käy myös kirjapainossa töissä. Espeli unelmoi kirjapainon Marjetasta muttei rohkene puhutella tyttöä.
Levoton isoveli lähtee merille. Espeli lähtee kirjapainosta kustantamoon ja kohoaa siellä nopeasti juoksupojasta konttoripäälliköksi. Lopulta hän kerää rohkeutensa ja pyytää saada saattaa Marjettaa töistä kotiin. Pian ollaan rakentamassa omaa taloa maalle.
Kirjan jälkimmäinen osa tapahtuu neljä vuotta myöhemmin. Veli palaa meriltä, ja veljekset alkavat toimia suojeluskunnan tehtävissä. Sota koituu molempien kohtaloksi.
Kirja on mainiota ajankuvaa ja paikoin jännittäväkin. Punaiset nähdään venäläisten harhaanjohtamina ja viimein ”eläiminä”. Rakkaustarina ja päähenkilö ovat puhtaan ihanteellisia, mutta Nyyrissä on sentään rosoakin.

tiistai 5. marraskuuta 2019

Uuno Kailas: Hauta meren alla: kauhunovelleja ja -runoja

Runoilija Uuno Kailasta ei useinkaan ajatella kauhukirjailijana, vaikka hänen tuotantonsa synkeys ja usein kammottavat aiheet myönnetään ja tunnustetaan. Kailas tunsi kuitenkin ulkomaista kauhukirjallisuutta, ja hänen novelleissaan ja runoissaan on useita vahvoja kauhuaiheita. Usein Kailaan teksteissä on kyse psykologisista kauhuista, ihmismielen omista hirviöistä.

Hauta meren alla -kirjassa julkaistaan neljä Kailaan novellia, jotka täyttävät kauhukirjallisuuden määritelmän, toisin sanoen "Savun varjo", "Mitä he tekivät minulle neljäsataa vuotta sitten -?", "Kuollut veli" ja "Äiti". Mukana on myös sikermä runoja, joita ei paatuneinkaan sielu pysty lukemaan tuntematta pelon ja inhon kouristavan sydäntään. Osa runoista on Kailaan tunnetuimpia kuten "Uni" ja "Talo", mutta teoksessa on myös joitain harvemmin julkaistuja. Kirjaan on asiantuntevan esipuheen kirjoittanut Juri Nummelin.

Uuno Kailas (1901-1933) oli tunnetuimpia 1920- ja 1930-lukujen suomalaisia runoilijoita, tulenkantajiin kuulunut ekspressionisti, synkkien sävyjen tulkki ja taitava riimittelijä.

Pehmeäkantinen, 82 s. ISBN 978-952-7211-46-5. Kannen kuva: Henri Joela, kannen suunnittelu: JT Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,60 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 19,80 € (plus postikulut).

perjantai 11. lokakuuta 2019

Juha Jyrkäs: Yön tytti, hämärän neiti

"Vetäydyin hänestä viimein,
hiessä ja myös veressä.
Nainen katseli minua,
nuoli nesteet huuliltansa."

Yön tytti, hämärän neiti vie ikiaikaisen kalevalamitan nykypäivään, juuria unohtamatta. Merkillisissä runoissa unen logiikka sekoittuu kauhukuvien, eroottisten fantasioiden, muinaistarujen, salatieteiden ja muistojen eriskummalliseksi kudelmaksi. Runokokoelma esittelee myös kaksi uutta kalevalamittaista runotyyppiä, sataikon ja rahdun.

Juha Jyrkäs (s. 1981) on raumalaissyntyinen kirjailija-muusikko. Jyrkäs tuli toiseksi runolla "Yön tytti, hämärän neiti" Okkultismia ja erotiikkaa -runokilpailussa 2015. Yön tytti, hämärän neiti on runoilijan kuudes kirja.

Pehmeäkantinen, 84 s. ISBN 978-952-7211-48-9. Kannen kuva: Jenni Nisula, kannen suunnittelu: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 14,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 17,20 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 14,10 € (plus postikulut).

Tekstinäyte (osa runosta "Willendorfin Venus"): 

Aamu nousi Euroopassa
ja yö vaihtui valkeaksi.
Kajossa oli tuo nainen,
jumalatar, alkulähde,
kantaäitimme rehevä,
synnyttäjä uuden kansan.

Rintansa olivat suuret,
miehen päitä mahtavemmat,
vittunsa himosta kiilsi,
elämistä se janosi.
Kasvojaan me nähneet emme;
ne ei olleet ihmiskasvot.
Kaikkeusvoimat niistä hehkui;
elämän ikuinen alku.

Heimon miehet uljahimmat
saatettiin emon etehen,
aina yksi kerrallansa,
toinen toisensa jälestä.

Imi maamo siemeniä
joi miehuutta yltäkyllin.
Mahti äijistä hävisi
jumalattaren sisälle.

torstai 10. lokakuuta 2019

Aleksis Kivi: Kauhukertomukset

Suomalaisen kauhukirjallisuuden historia alkaa 1800-luvun alusta ja Jaakko Juteinin Kummituksista. Vuosisadan puolivälin jälkeen suomalaiset kirjailijat ottivat vaikutteita kansantarinoista erilaisiin kauhukertomuksiin. Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä (1870) on useita tarinaan upotettuja kertomuksia, joista osa on selvää kauhua. Tarinoita kertoo kirjasivistystä arvostava pohtivainen Aapo, jonka mielestä veljesten tulisi asettua aloilleen ja mennä naimisiin.

Tähän kirjaan on koottu Aapon kertomuksista neljä kauhujuttua, tunnetuimpana vampyyrikertomus "Tarina kalveasta immestä", mutta yhtä kammottava on "Tarina linnanherrasta", jylhiin goottilaisiin tehoihin yltävä kertomus despoottisesta isännästä. Mukana on myös Kiven yksittäisenä tarinana ilmestynyt "Vuoripeikot".

Kirjassa on suomalaisen kauhukirjallisuuden historiaa tutkineen Juri Nummelinin esipuhe.

Pehmeäkantinen, 39 s. ISBN 978-952-7211-45-8. Kansi: Haron Walliander Axel Gallén-Kallelan kuvan pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 7,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 12,30 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 7,80 € (plus postikulut), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 8,90 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo ja tekstinäyte: 

Juri Nummelin: Aleksis Kivi kauhukirjailijana
Tarina linnanherrasta
Tarina valkean kärmeen kruunusta
Tarina kalveasta immestä
Hiidenruhtinaan tarina
Vuoripeikot. Tarina Nurmijärveltä

Tarinan linnanherrasta

Seisoi ennen tässä lähellä eräs komea linna, ja tämän linnan herra oli rikas ja mahtava mies. Hänellä oli tytärpuoli, äititön, mutta suloinen ja kaunis kuin aamu. Neitoa rakasti eräs nuorukainen, mutta sekä nuorukaista että neitoa vihasi linnan hirmuinen isäntä, jonka sydämessä ei koskaan löytynyt lemmen sijaa. Mutta tytär rakasti myös ylevätä nuorukaista; ja he kohtasivat toisiansa usein tällä kaikuvalla nummella, ja juuri tämän kiven juurella olikin heidän yhtymyspaikkansa. Mutta saipa isä tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen korviin hirmuisen valan. “Tyttäreni”, sanoi hän, “katso etten saavuta teitä syleilyksessä metsien yössä. Tiedä, että miekkani teidät kohta silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyhästi vannon”. Niin hän lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan. Ei hän kuitenkaan unohtanut sydämensä ystävää, vaan kiivaammaksi yhä kiihtyi hänen lempensä.

maanantai 23. syyskuuta 2019

Minna Canth: Kauppa-Lopo ja muita klassikkoja

Edulliseen teokseen on koottu kolme Canthin pitkää novellia tai pienoisromaania, jotka ansaitsevat klassikon arvonimen: Lehtori Hellmanin vaimo, Agnes ja Kauppa-Lopo. Niissä Minna Canth arvostelee terävästi ja monesta eri näkökulmasta oman aikansa yhteiskunnan vääristymiä ja luutumia ja nostaa esille eritoten naisen alistetun aseman. Kirjassa on Juri Nummelinin esipuhe.

Pehmeäkantinen, 263 s. ISBN 978-952-7211-44-1. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 12,90 e (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 15,80 € (ei postikuluja), ei vielä Adlibriksen verkkokaupassa.

torstai 5. syyskuuta 2019

Veikko Virtanen: Kummitus kalassa: Veigon valitut kuvat

"Hieronymus Bosch kohtaa Muumimailman." (Vesa Kataisto)

LSD:tä käyttäviä poliiseja, Kari Salmelainen morsiamena, suljetussa jääkaapissa kaatuvia puita... näistä koostuu Veigon absurdi ja surrealistinen maailma.
Kummitus kalassa kokoaa yhteen turkulaisen Veigon eli Veikko Virtasen parhaita strippejä Turun Ylioppilaslehdestä sekä hänen varhaisia sarjakuviaan Gorehoundista. Mukana on myös yksittäisiä kuvituksia lehtijuttuihin. Osaa kirjan kuvista ei ole aiemmin julkaistu.

Aino Sutinen kirjoittaa Sarjainfon (4/2019) arvostelussa: "(...) monessa (stripissä) loppuratkaisu on epäkonventionaalisempi ja herättää kysymyksiä. Se on oikeastaan aika virkistävää. Monissa stripeissä on ikään kuin unen logiikka. Sama asia saattaa esimerkiksi selittämättömästi toistua kolmiruutuisen jutun kahdessa viimeisessä ruudussa. (...) jotkin ajatusleikit muistuttavat maailman ja vallan absurdiudesta pilapiirrosten logiikalla: liioittelemalla ja tuomalla tilanteita kontekstista toiseen. (...) Myös vanhemmista jutuista löytyy nasevia oivalluksia."

Veikko Virtanen (1974-2018) eli Veigo oli turkulainen sarjakuvantekijä ja kuvittaja, joka tunnetaan absurdista ja sysimustasta huumoristaan.

Pehmeäkantinen, 68 s. ISBN 978-952-7211-47-2. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 19,30 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 20,70 € (plus postikulut).

Kuvanäytteitä Veigon stripeistä: 


maanantai 12. elokuuta 2019

Helmivyön syksyn 2019 kirjat

Kustantamo Helmivyö ei ole sillä tavalla toimiva kustantamo, että tietäisimme kunakin kautena ilmestyvät kirjat jo hyvissä ajoin etukäteen. Se on tietysti valitettavaa, koska kirjojen saama huomio jää pieneksi, kun kirjoja ei mainita sanomalehtien tai sosiaalisen median uutuuslistoissa eikä niitä pystytä markkinoimaan alan ihmisille hyvissä ajoin, mutta toisaalta ehkä tämä on sitä ketteryyttä, josta pienkustantamojen kohdalla usein puhutaan. Kustannuspäätöksiä voidaan tehdä nopeastikin.

Tässä kuitenkin lista niistä kirjoista, jotka mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulevana syksynä ilmestyvät. Kannattaa huomata, että Helmivyö laajentaa sarjakuvan puolelle (tästä ei tule tapa, joten ei kannata tarjota sarjakuvaromaanin käsikirjoitusta). Sori, mistään ei ole vielä kansikuvaa. Lisäksi kaikenlaista saattaa tosiaan tupsahdella ilmoittamatta.

Kaunokirjallisuus

Veigon strippi Tylkkäristä.
Veigo: Valitut sarjakuvat: turkulaisen, vuonna 2018 kuolleen Veikko Virtasen valitut stripit ja kuvitukset Turun Ylioppilaslehdestä, Gorehoundista ja muista lehdistä.

Salme Setälä: Arpalippu: uusintapainos suomalaisen chick litin klassikosta.

Aleksis Kivi: Kauhukertomukset: Seitsemän veljeksen sisäkkäistarinat ja yksittäisenä ilmestynyt "Vuoripeikot" omana pienenä kirjanaan, esipuheella varustettuna.

Minna Canth: Kauppa-Lopo ja muita klassikoita: jatkoa aiemmalle Ompelija-kirjalle, edullinen kolmen pitkän novellin yhteislaitos.

Uuno Kailas: Kailas kauhukirjailijana (nimi vielä päättämättä): Uuno Kailaan kauhunovelleja ja -runoja samoissa kansissa.

Juha Jyrkäs: Yön tytti, hämärän neiti: härski kalevalais-spefistinen runoelma. Helmivyön eroottisen kirjallisuuden sarja 3.

Tietokirjallisuus

Elina Teerijoki ja Niina Tanskanen: Hopeapeilin makaroonikirja: vintagebloggaajan mainio tietokirja makaroonin kulttuurihistoriasta 1900-luvun Suomessa. Huom! Ei ilmesty syksyllä 2019.

Tapani Bagge: Rikoksen poluilla: tunnetun rikoskirjailijan ja dekkarientusiastin valittuja kirjoituksia. Jatkoa aiemmin julkaistulle teokselle Vaaran viehätys (Tarke 2014).

Jätän myös oman artikkelikokoelmani Lisää kovaa kyytiä ja kaunokaisia keväälle 2020, koska en usko ehtiväni saamaan sitä valmiiksi syksyn aikana.

Huom! Helmivyö ei julkaise Urmas A. Hilapielin kirjaa Helsingin elokuvateattereista. 

maanantai 24. kesäkuuta 2019

Arthur Conan Doyle: Sodassa ja rakkaudessa

Vuonna 1907 Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa julkaisi Väinö Hämeen-Anttilan suomennoskokoelman Uusi katakombi ja muita kertomuksia. Nämä neljä jännityskertomusta on nyt muokattu nykylukijalle paremmin sopiviksi ja nimetty uudelleen. Teos sisältää novellit "Mustan linnan kreivi", "Uusi katakombi", "Majuri Joycen oppitunnit" ja "Suura Koraanista".

Jännityskertomukset olivat osa Arthur Conan Doylen The Green Flag -kokoelmaa. Se koostui tekijän edellisten kuuden vuoden aikana kirjoittamasta novellista. Yhtenäistä kokonaisuutta niistä ei muodostunut, tämän kirjailija itsekin alkusanoissaan myönsi. Stories of War and Sport oli mahdollisimman laaja ja yleisluonteinen kertomuksia yhteen niputtava alaotsikko. Teoksen on koonnut ja jälkisanoilla varustanut Reijo Valta.

Muista myös Helmivyön aiempi Conan Doyle -julkaisu, Sherlock Holmes -romaani Pelon laakso!

Pehmeäkantinen, 88 s. ISBN 978-952-7211-41-0. BoD:n verkkokaupassa 9,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 13,70 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 13,20 € (plus postikulut).

Juri Nummelin: Lisää sotaa, sutinaa ja seikkailuja

Suomalaisen kirjallisuuden historiaa käsitellään yleensä vain vakiintuneiden merkkiteosten kautta, mutta sitä voi lähestyä myös viihdekirjallisuuden avulla. Viihdekirjallisuuden tutkija Juri Nummelin nostaa kirjassaan esille suomalaista kauhua, seksiä, länkkäreitä, jännäreitä, skandaalijournalismia, merirosvojuttuja... Mukana on myös tietokilpailu suomalaisesta viihdekirjallisuudesta. Näistä aiheista Koskimies ja Laitinen vaikenivat!

Lisää sotaa, sutinaa ja seikkailuja on jatkoa Juri Nummelinin aiemmalle artikkelikokoelmalle, joka ilmestyi Avaimen julkaisemana vuonna 2014. Tämänkin kirjan tekstit ovat aiemmin julkaistuja. Osaa teksteistä on täydennetty. Kirja on oleellinen tietoteos sille, joka on kiinnostunut suomalaisen viihdekirjallisuuden historiasta.

Pehmeäkantinen, 176 s. ISBN 978-952-7211-38-0. Kannen suunnittelu J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 20 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 21,70 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo

Lukijalle

I Johdanto
Klassikot, kirjallisuudenhistoria, viihdekirjallisuus
(luento WSOY:n kirjallisuussäätiön tilaisuudessa 2017)

II Eri lajityyppejä
Eräkirjallisuuden lyhyt historia
(ilmestynyt teoksessa Outoja jälkiä, Turbator 2011)
Suomalaisen kioskierotiikan lyhyt historia
(julkaistu Rakastelukerholainen!-lehdessä 2015)
Suomalaisen erotiikan vuosikymmeniä
(julkaistu blogissa 2015)
Suomi rakastaa 1–3
(julkaistu teoksessa Erotica, Otava 2008)
Rakastaa
(julkaistu teoksessa Erotica, Otava 2008)
Kääntökirjojen lyhyt historia
(julkaistu Bibliophiloksessa 2013)
Pakinan ja romaanin yhtymäkohtia
(julkaistu KirjaIN-lehdessä 2009)
Suomalaiset naiskirjailijat Villin lännen maisemissa
(julkaistu Lumoojassa 2018)
Suomalainen fantasia ja politiikka
(julkaistu Lumoojassa 2017)
Kalevala maailmalla
(julkaistu Aamulehden Valo-liitteessä 2007)

III Kotimainen kauhu
Vanhan kauhukirjallisuutemme kukoistuskausista
(esipuhe teokseen Hallusinatsioneja, Faros 2012)
Ensimmäinen suomalainen kauhukirja
(esipuhe teokseen Jaakko Juteini: Kummituksia, Helmivyö 2019, kirjoitusta täydennetty)
Satusedän varhaiset kauhut
(julkaistu Helsingin Sanomissa 2013)
Psykologisen kauhun edelläkävijä
(julkaistu Pulp-lehdessä 2010, kirjoitusta täydennetty)
Kari Nenosen Hämärän rajoilla
(julkaistu Pulp-lehdessä 2004)

IV Kirjallisia profiileja
Olavi Kanerva ja Kanervan kirjapaino
(julkaistu teoksessa Maan mies Marsissa, Zum Teufel 2011)
Unohdettu senttari UKK
(julkaistu KirjaIN-lehdessä 2009)
Kaarlo Uskela, aikansa Veikko Ennala
(esipuhe teokseen Kaarlo Uskela: Vainovuosilta, Turbator 2009)
Rymyreportterin elämän oma draama
(julkaistu Turun Sanomissa 2007)
Matti Kid Hytösen vaikea elämä ja Formula-sarja
(julkaistu teoksessa Hytönen: Henki katkolla, Helmivyö 2018)
Heimoaatetta ja rikoksia
(julkaistu KirjaIN-lehdessä 2009)
Kuka oli Maunu Jorva?
(esipuhe teokseen Jorva: Amiensin hävittäjät, Verikoirakirjat 2015)
Antero Alpolan jännitysnovellit
(julkaistu Pulp-lehdessä 2008)
Reino Helismaan merirosvonovelli
(julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Huonoin kotimainen dekkari?
(julkaistu Pulp-lehdessä 2006, kirjoitusta täydennetty)
Outo merirosvo- ja ilmasotakirja
(julkaistu Pulp-lehdessä 2005)
Valto Eetu Kirri: Lännestä länsirintamalle
(julkaistu Ruudinsavussa 2018)
Mika Waltari ja etunimet
(julkaistu Hiidenkivi-lehdessä 2004)

Liite:
Tietokilpailukysymyksiä roskakirjallisuudesta

keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Juri Nummelin: Tähtien kirja. Facebook-arvosteluja elokuvista 2009–2018


6.2.2017
Luis Buñuel: Linnunrata: katolilaista Monty Pythonia. ****

6.2.2014
Spike Jonze: Her: miten voi olla näin kaunis, hauska ja surullinen elokuva keinoälystä? *****

Tähtien kirja on julkinen ja yksityinen päiväkirja, teos kymmenen vuoden aikana katsotuista elokuvista ja niiden kirvoittamista Facebook-arvosteluista sekä tähdityksistä asteikolla yhdestä viiteen. Arvosteltujen elokuvien skaala liikkuu alimmasta roskasta taiteenlajin huippuihin, ja mukana on niin ensi-iltoja kuin unohdettuja kuriositeettejakin.

Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen kirjallinen moniottelija, joka on teini-iästä asti kirjoittanut elokuvasta eri julkaisuihin ja julkaissut useita elokuva-aiheisia kirjoja.

Pehmeäkantinen, 136 s. ISBN 978-952-7211-36-6. Kannen suunnittelu: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 11,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 13,80 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 11,40 € (plus postikulut). 


keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Pekka Hakala: Härmäläistä dynamiittia: kaksi FinnWest-klassikkoa

Juho Helapää on Wild Finn, Härmän häjy Villissä lännessä, Antti-muulin kanssa Amerikkaa pitkin poikin koluava köyhien ja syrjittyjen puolustaja, jonka kauhavalainen ei tupessa ruostu!

Härmäläistä dynamiittia kokoaa samojen kansien sisään kaksi tunnetun toimittajan Pekka Hakalan kirjoittamaa FinnWest-juttua 1980-luvun lopulta. Nimitarinan lisäksi kirjassa nähdään kertomus "Vaeltava vainaja". Tarinoissa Juho Helapää joutuu selkkauksiin kierojen intiaaniasiamiesten, korruptoituneiden ratsuväen upseerien ja öykkäröivien viskitehtailijoiden kanssa. Tästä ei Villin lännen nostalgia parane!

Kirjassa on myös suomalaisen lännenkirjallisuuden tuntijan Juri Nummelinin esipuhe.

Pehmeäkantinen, 233 s. ISBN 978-952-7211-39-7. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 19,30 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 19,20 € (plus postikulut).

Tekstinäyte tarinasta "Vaeltaja vainaja": 

Ensimmäinen Iuku 

Kaaponpojan kalansaalis

Sumuinen iltapäivä nielaisi longhorn-lehmän hermostuneen mylvinän ja latisti sen ääneksi muiden joukossa. Yksinäinen lokki kirkaisi silloin tällöin, laiturin lankut kumahtelivat askelten alla ja kiinnitystouvien yksitoikkoista narinaa säesti miesten satunnainen kiroilu.
Juho sulki silmänsä ja kuvitteli seisovansa laivan kannella. Se tuntui niin todelliselta, että hän joutui hetken kuluttua avamaan silmänsä varmistuakseen siitä, että hän oli yhä laiturilla. 
Meri oli Juholle pettymys. Liki kuukauden kestäneen karjanajon aikana hän oli usein ajatellut merta sellaisena kuin hän muisti nämä Meksikonlahden Texasin puoleiset rannikot. Loputtomia hiekkarantoja, vihreitä maininkeja, pitkiä puulaitureita penkkeineen ja kaiteineen, kauas vuoroveden ulottumattomiin vedettyjä kalastajaveneitä. Nyt hänen edessään oli matala laguuni, jonka seisova vesi löyhkäsi ja johon kapea joki työnsi aina vain lisää liejua. Reilun puolen mailin päässä kohoavaa kannasta oli paikoin korotettu aallonmurtajalla. Kanava puhkaisi kannaksen viistosti, eikä se näkynyt laivarantaan. Merestä ei tuntunut edes hajua.
Juho oli lähtenyt Little Big Gulchista vajaa kuukausi sitten osallistuakseen karjanajoon. Matkalla laumasta oli erotettu muutamankymmenen kantturan joukko, joka piti laivata täällä Chilamatessa johonkin eteläiseen siirtokuntaan matkaavaan alukseen. Juho oli ottanut tehtävän mielellään hoitaakseen, varsinkin kun oli saanut avukseen neljä kokenutta karjapaimenta.
Sumussa tihkuava sade kasteli Juhon sätkän ja päästi tervan tihkumaan paperin lävitse. Juho pudotti tumpin laiturille ja hieroi sen murskaksi saappaankärjellään. Laivan kannella seisova karjamies kiskoi lassollaan lankuilla harovaa lehmää. Elukka laski eturaajansa varovasti kansilaudoitukselle. Takasorkat lipsuivat kuraisilla lankuilla, ja utareet läiskähtivät reelinkiä vasten. Pelästynyt eläin heilautti ahterinsa nopeasti laidan ylitse laivaan ja lassoa kiskonut mies lennähti selälleen märälle kannelle. Kirouksen sijasta Juho kuuli väsyneen hihkaisun.
– Se oli viimeinen!
Juho tunsi hartialihastensa nytkähtaväil samalla tavalla kuin joskus iltaisin juuri ennen unen tuloa. Urakka oli ohitse.
– Kuitatkaa tuohon ja tulkaa noutamaan rahat toimistosta.
Mumina kuului punapartaiselle ukolle, joka oli esittäytynyt laivan kapteeniksi. Nimestä Juho ei ollut saanut selvää. Äijä oli lyllertänyt laiturille Juhon huomaamatta ja työnsi ny jotakin paperia pitkän suomalaisen nenän alle.
Juho vilkaisi asiakirjaa, otti kapteenin ojentaman mustekynän ja kirjoitti luovutuskirjeen "puolesta, Juho Kaaponpoika Helapää". Muste levisi hieman kostealla paperilla.
Punapartainen ukko tuijotti hetken unelmoivasti kolmimastoista alustaan ja antoi sitten katseensa lipua Iaguunin ylitse. Ahavoitunut otsanahka kurtistui hieman.
– Helvetin hiekkasärkät, äijä jupisi. – Ne ovat joka kerta eri paikassa.
– Käyttekö täällä useinkin?
Kapteeni otti Juhon ojentaman paperin ja katsoi häntä niin kuin olisi ensimmäistä kertaa nähnyt vaalean miehen.
– No eipä voi sanoa.
Juho ajatteli siirtokuntaa, johon kapteeni aikoi laivata karjan. Uutteria ja innostuneita uudisasukkaita jossakin Meksikon ja Panaman välissä. Hänet valtasi äkillinen mieliteko hypätä laivaan ja jättää tämä ummehtunut maa taakseen.
Vaimea hirnahdus katkaisi Juhon mietteet. Antti-muuli siirteli levottomasti jalkojaan laiturin  päässä laivakonttorin edustalla. Sen surumieliset silmät tapittivat odottavasti isäntäänsä.
– Ottaisitteko muulin alukselle? Juho kuuli kysyvänsä.
Kapteeni hymähti huvittuneesti.
– Siellä, mihin me olemme menossa, muuli olisi paras lyödä pikimiten lihoiksi. Kanoottia te siellä tarvitsisitte.
Juho nyökkäsi hajamielisesti ja lähti astelemaan konttoria kohti kapteeni perässään. Viikon kuluttua hän ja Antti olisivat jo kotona Little Big Gulchissa.


keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Harri István Mäki: Peilipatsas

Keskiaikainen Praha: nuori Täplä on huoleton sotilas, joka rakastuu jasmiinilta ja sitruunalta tuoksuvaan Ireneen. He menevät naimisiin ja muuttavat asumaan taloon, jonka salia hallitsee jättimäinen peilipatsas. Lukemattomista peileistä heijastuu ihmeellisiä näkyjä.

Peilipatsaan äärellä jokainen kohtaa harhoja, totuuksia, valheita ja petoksia, eikä mikään ole enää itsestäänselvää. Pian Täplä ymmärtää, että toisinaan Jumala lahjoittaa kauneuden, joka on niin vaarallinen, että se voi surmata silmänräpäyksessä.

Peilipatsas on kauhua, fantasiaa ja erotiikkaa, balladi Prahan kujilta, joilla vaeltavat niin alkemistit kuin narrit, eläen Kultaisen kaupungin taikaa.

Kirjailija Harri István Mäki (s. 1968) vietti lapsuutensa Unkarissa ja kuunteli salaperäisiä portteja avaavia satuja ja tarinoita isoäidiltään. Mäki asuu Ylöjärvellä toimien kuvittajana ja teatteriohjaajana. Mäki sai huhtikuussa 2019 Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon teoksestaan Zombikirja, joka on lapsille suunnattua kauhua.

176 s. Pehmeäkantinen. ISBN ISBN 978-952-7211-27-4. Kansi: J. T. Lindroos Susanna Liukkosen maalauksen pohjalta.

BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,60 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 16,30 € (plus postikulut), ei toistaiseksi Suomalaisen verkkokaupassa.

Tekstinäyte: 

Seuraavana päivänä Täplä kävi kaupungilla pienillä hankinnoilla. Hän teki ostoksia iäkkäille vanhemmilleen, jotta nämä voisivat antaa lahjat tytön vanhemmille. Sellainen oli tapa, sellainen oli hyvä järjestys siihen aikaan.
Tytön kotona vanhemmat ihmiset istuivat mukavilla sohvilla. Tyttö seisoi ryhdikkäänä kansallispuvussa suuren huoneen oviaukossa todistaen lahjojen jakamista ja avaamista. Myös tytön vanhemmat antoivat nuoren miehen vanhemmille mieluisia lahjoja.
Täplän vanhemmat kertoivat, että poika oli heidän ainoa lapsensa, vanhuuden odottamaton riemu. He muistuttivat iästään, paratiisin odotuksesta ja sen kestitsemästä ikuisesta levosta enkelien joukossa.
Sitten he keskustelivat vielä iloisemmista asioista: puutarhojen hoidosta, kaupoista, toripäivien ilveilijöistä ja hyvin munivista kanoista, huonosti munivista kanoista. Yhteisin ilon aihe löytyi kuitenkin viehättävästä Irenestä. Ihmettelyä herätti Täplän silmiinpistävä syntymämerkki hänen poskessaan. Täplän äiti kertoi, että Täplä oli syntynyt kalvo kasvoillaan, täplä poskessaan. Kumpikin oli merkki suuresta onnesta tai onnettomuudesta, mutta kukaan ei uskaltanut mainita asiaa. Riitti heittäytyä päivän tuomaan iloon.
Kuu muutti korkeuttaan, väriään Kultaisen kaupungin kattojen yllä.
Pisimpään vanhukset innostuivat puhumaan luumuviinaa maistellen Vanhantorin kirkontornin vartijapöllöstä, joka huhuili aina vain pahaenteisemmin. He eivät tienneet, miten vanha pöllö oli. Heidän isovanhempansakin olivat lapsena tunteneet Kultaisen kaupungin kirkon mustuneeseen torniin muuttaneen pöllön. Silloin se oli ollut vasta poikanen, huhuilussa oli ollut hupakkomaista kepeyttä. Lentäessään pöllö oli tehnyt monenlaisia iloisia syöksyjä korkealta kohti torin mukulakiviä, kääntynyt ja noussut ylös kattojen ylle.
Kun nuori mies oli palaamassa kaupungin kasarmille iltahuutoon, hänen äitinsä kertoi, että kaikki oli huolellisesti ja asianmukaisesti järjestetty.
Täplä ei uskaltanut hymyillä, hän vain halasi pitkään äitiään. Hän ei nähnyt äitinsä lintumaisissa silmissä laajenevia, mustenevia laikkuja.

torstai 4. huhtikuuta 2019

Minna Canth: Ompelija ja muita kertomuksia

Ompelija ja muita kertomuksia sisältää Minna Canthin lehdissä ja albumeissa julkaistuja novelleja, joita ei ole pitkään aikaan ollut saatavilla painettuna. Novellit käsittelevät tarkkanäköisesti miehen ja naisen - tai aviomiehen ja vaimon - välistä suhdetta, ja kirjailijan kriittinen näkemys tulee esille myös näissä tilapääkertomuksissa. Teoksessa on myös pieni valikoima Canthin kirjeistä. Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut myös lyhyen esipuheen.

Näytelmäkirjailija, novellisti ja toimittaja Minna Canth (1844-1897) piti kirjoituksissaan esillä syrjittyjen eli naisten, palvelusväen ja köyhälistön asiaa. Kirjallisuutemme tärkeimmän varhaisfeministin Canthin syntymästä tulee vuonna 2019 kuluneeksi 175 vuotta.

Pehmeäkantinen, 177 s. ISBN 978-952-7211-37-3. Kansi: Timo Ronkainen.

BoD:n verkkokaupassa 14,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 17,20 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 14,60 € (plus postikulut), Suomalaisen verkkokaupassa 16,95 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo:

Juri Nummelin: Lukijalle
Ompelija (Suomen Kuvalehti, 1894)
Eräs Puijolla käynti (Novelleja II, 1892)
Vanha piika (Nuori Suomi, 1891)
Eräänä sunnuntaina (Excelsior-kalenteri, 1889)
Kasvinkumppanit (Vapaita aatteita, 1889, nimellä “Talon renki”)
Kahtalainen onni (Nuori Suomi, 1894)
Kodista pois (Valvoja, 1893)
Katkelmia kirjeistä

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Juri Nummelin (toim.): Kehrääjä: vanhoja suomalaisia kauhunovelleja

Suomalaisella kauhukirjallisuudella on pitkä, mutta kapea historia. Tätä historiaa esittelee Juri Nummelinin kokoama Kehrääjä, joka sisältää kuusitoista kauhunovellia arkistojen kätköistä. Mukana on tunnettuja kirjailijoita, kuten teokselle nimen antanut Arvid Järnefelt, ja unohdettuja tai tyystin tuntemattomia kirjailijoita, kuten Matti Kurikka ja T. Syväkari. Tarinoissa tapaamme aaveita, muumioita, vampyyreita ja ihmissusia, mutta myös pelottavia ihmishirviöitä.

Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen kirjallinen monitoimimies, jolle Kehrääjä on jo ties kuinka mones antologia.

Ruumiin kulttuurin 3/2019 arvostelussa Kyösti Pienimäki nostaa esille Topeliuksen, Järnefeltin ja Jalmari Karan novellit. Topeliuksen "Ikuisesta ylioppilaasta" Pienimäki kirjoittaa: "Tunnelma on tumma, kauhuromanttinen, ja tapahtumat ovat osin odottamattomia."

Kiiltomadossa julkaistu Heidi Lakkalan asiantunteva arvostelu löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 224 s. ISBN 978-952-7211-28-1. Kansi Alb. Gebhardin kuvasta J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 20 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 18 € (plus postikulut).

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Johdanto
Jaakko Juteini: Aaviit kirkossa (Kummituksia, tekijä 1819)
Fredrika Runeberg: Manalan neito (Teckningar och drömmar, Sederholm 1861; suom. teoksessa Kuvauksia ja unelmia, suom. Ilta, Edlund 1900)
Zacharias Topelius: Ikuinen ylioppilas (Helsingfors Tidningar 1845; suom. teoksessa Sumutarinoita, suom. Aatto S., Samuli S. ja Ilmari Jäämaa, WSOY 1911)
Matti Kurikka: Vironsusi. Inkeriläinen satu (Pilven hattaroita II, tekijä 1889)
Arvid Järnefelt: Kehrääjä (Hiljaisuudessa, Otava 1913)
Jalmari Kara: Kostaja (Unikko ja ohdake, Kirja 1913)
T. Syväkari: Jylhävirran haltiatar (Juttu-tupa 3/1925)
Unto Koskela: Muumion kaulanauha (Seura 6-7/ 1927)
Arvo Virtasalo: Kalaharin paholainen (Juttu-tupa 6/ 1927)
Knut Karmanne: Kylmäojan piru (Minä kerron... 11/1930)
Iisakki Evä: Bora-Boran valkeapää (Lukemista Kaikille 23/1934)
Uuno Kailas: Äiti (Novelleja, WSOY 1936)
Harry Etelä: Raunioiden salaisuus. Kauhumysterionovelli (Kylän Lehti 12/1938)
Eino Liekki: Professori Tähtiniemen hermoklinikka (Seikkailujen Maailma 2/1940)
Jaska Autero: Kostaja (Seikkailujen Maailma 6/1944)
Klaus Marno: Tohtori Martinon salaisuus (Salainen Salkku 5/1944)

tiistai 5. maaliskuuta 2019

J. V. Lehtonen: Ihmissusi kirjallisena aiheena

Ihmisen ja eläimen väliset muodonmuutokset ovat kansantarujen ja muinaisten eeposten yleistä aineistoa. 1800-luvulta alkaen suosituimmaksi hahmoksi on noussut ihmissusi, lykantrooppi.

Kirjallisuudentutkija ja professori Johannes Vihtori Lehtosen (1883-1948) pitkä ja oppinut essee "Ihmissusi kirjallisena aiheena" ilmestyi alun perin Suomi-lehdessä vuonna 1933 eikä sitä ole koskaan aiemmin julkaistu uudestaan. Teoksen on toimittanut ja esipuheen siihen on kirjoittanut Reijo Valta.

Pehmeäkantinen, 88 s. ISBN 978-952-7211-35-9. Kansi: Haron Walliander. BoD:n verkkokaupassa 8,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 13 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 9,70 € (plus postikulut).

Tekstinäyte:
Niinpä on kaikkein useimmissa suomalaisissa kansan suusta muistiinpannuissa ihmissusitarinoissa kysymys häiden yhteydessä tapahtuvasta sudeksi ja joskus myös karhuksi muuttumisesta. Useimmiten muutetaan kuitenkin koko hääväki susiksi, eikä ainoastaan morsian, niinkuin tapahtuu Seppäsen kauhunovellissa, ilmeisesti mustasukkaisuusaiheen tehostamiseksi. Niissä kansansaduissa, jotka Kaarle Krohn v. 1886 liitti Eläinsatujensa ensimmäiseen osaan (ss. 267—270; 432) esiintyy yksitoista ihmissusitarinan toisintoa, joista kymmenessä koko hääväki muuttuu susiksi. Ja Antti Aarnen suomalaisten syntysatujen ja niiden toisintojen luettelossa (Verzeichnis der finnischen Ursprungssagen und ihrer Varianten, FFC, n:o 8, 1912, s. 14, n:o 75) sekä sen lisävihkossa (FFC, n:o 33, 1920, s. 53, n:o 75) tavataan näiden lisäksi parikymmentä samantapaista kertomusta koko hääväen muuttumisesta susiksi. Saarijärveltä v. 1859 muistiinpannussa toisinnossa kerrotaan myös nimenomaan, että tämä susiksi muuttaminen oli hyljätyn rakastajan kostoa sulhaselle ja morsiamelle. Hääpäivänä tuli näet tämä hyljätty kosiomies muiden vieraiden mukana häätaloon, ja kun hän kysyy kumppaniltaan, mitä hän hääväelle kostoksi tekisi, vastaa tämä: »Anna heille itkua ja ulvontaa.» Niinpä nyt mies asettuukin häätuvan ulkopuolelle, laulaa loitsujaan ja käskee aina kerta kerralta kumppaniaan seinäluukusta katsomaan, mitä hääväki kulloinkin tekee, saaden vastaukseksi: ruokailevat, yhteen katsovat, käsiänsä pureskentelevat, seinille hyppivät, ulvovat ollittavat. Ja kun kumppani tempaa oven auki, pötkii hääväki kaikki ovesta metsään. »Lyö heille luutaa hännäksi perään!» sanoo edelleen laulaja. Ja toinen kun löi luutia, muuttui hääväki susiksi ja luudat niille hänniksi. 
Näin syntyivät sudet, vakuutetaan tarinassa. Ne olivat alkuaan puoli-ihmisiä, niin että taisivat puhuakin. Löydettiinpä surmatuilta susilta välistä tuluksia ja vaimojen vöitä ja vaskisolkia ja hopeakoristuksia nahan alta. Ja joskus tunnettiin morsiankin kultaketjustaan.

Leo Tolstoi: Luonnosta ja elämästä. Satuja ja kertomuksia lapsille

Luonnosta ja elämästä sisältää venäläisen kirjallisuuden klassikon Leo Tolstoin (1844–1910) lyhyitä kertomuksia maailman ihmeistä. Osa kertomuksista on perinteisiä eläinsatuja, osa taas opettavaisia tarinoita. Osassa esiintyy Tolstoi itse.

Kirja on uudelleenjulkaisu alun perin vuonna 1892 ilmestyneestä suomennoksesta. O. H. Moision suomennoksen kieliasua on jonkin verran korjattu ja nykyaikaistettu.

Pehmeäkantinen, 104 s. ISBN 978-952-7211-32-8. Kansi: Haron Walliander. BoD:n verkkokaupassa 9,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 13,70 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 10,50 € (plus postikulut).

Tekstinäyte:

Kaste ruohon lehdellä

Kun kirkkaana kesäaamuna menet metsään, niin näet timantteja kedon heinikossa. Kaikki ne loistavat ja kimaltelevat monenvärisinä: keltasina, punasina ja sinisinä.
Kun menet likemmäksi ja tarkastat, niin näet että ne ovat erään ruohon kolmikulmaisiin lehtiin kokoutuneita kastepisaroita, jotka loistavat auringon valossa.
Tämän ruohon lehdet ovat alapuolelta karvasia ja pöyheitä, niinkuin sametti. Ja nuo pisarat voivat liikahdella edes takaisin lehdellä sen siitä kostumatta.
Jos varomattomasti taitat lehden, jonka päällä on tuollainen kaste, niin pisara vierähtää siitä pois kirkkaana pallona, etkä näekään kuinka se putoaa alas lehtiruotia myöten. Jos joskus otat ja taitat sellaisen lehden, nostat sen hiljaa huulillesi ja juot siitä kastepisaran, niin maistuu se paremmalta kuin mikään muu juoma.

Miten sudet opettavat poikiaan

Kulin kerran tietä pitkin ja kuulin takaani huutoa. Huutaja oli paimenpoika. Hän juoksi pitkin ketoa ja osoitti minulle jotakin.
Minä katsahdin sinne ja näin, että kaksi sutta juoksi aholla. Toinen oli emä ja toinen poika. Poikasudella oli selässä halki reväisty vasikka, jota se piti hampaillaan jalasta kiini. Emäsusi juoksi takana.
Nähtyäni sudet läksin paimenen kanssa juoksemaan niiden perään ja me rupesimme huutamaan. Meidän huutomme kuultuaan juoksi paikalle miehiä kylästäkin, koiria mukana.
Emäsusi juoksi oitis poikasuden luo, niin pian kun huomasi koirat ja miehet, sekä sieppasi vasikan sen selästä, heitti sen omaan selkäänsä, ja nyt rupesivat molemmat sudet juoksemaan kiivaammin ja katosivat näkyvistä.
Silloin poika rupesi kertomaan, miten asian laita oikeastaan oli. Vuoren rotkosta juoksi äkkiä kedolle emäsusi, sieppasi mukaansa vasikan, repäsi sen kuoliaaksi ja vei mukanaan.
Sitä vastaan juoksi poikasusi ja tuli vasikan luo. Emä antoi silloin poikasudelle vasikan kannettavaksi, ja juoksi sitten itse hiljalleen vieressä.
Ainoastaan silloin, kun hätä rupesi tulemaan, antoi vanha susi nuorelle opetusta ja otti itse vasikan kannettavakseen.


perjantai 15. helmikuuta 2019

A. Emil Virtasalo: Punapartainen pikikärsä

Valkjärvellä syntynyt ja Koivistolla lapsuutensa viettänyt Arvo Emil Virtasalo (1901-1928) eli suuren osan elämästään maailmalla. Meriä kierrettyään hän alkoi kirjoittaa.

Virtasalo ehti julkaista vain kolme kirjaa, jotka kaikki käsittelivät Afrikkaa. Vuonna 1926 ilmestyivät Eriskummallisia juttuja Afrikasta ja Kadonnut keidas. Seuraavana vuonna ilmestyi lapsille suunnattu Afrikkalaisia satuja.

Tähän teokseen on koottu Virtasalon lehdissä julkaistuja meriaiheisia tarinoita, jotka kertovat Rudyard Kiplingin ja Jack Londonin vaikutuksesta. Kirjan on toimittanut ja esipuheen siihen on kirjoittanut Reijo Valta.

Pehmeäkantinen, 96 sivua. ISBN 978-952-7211-34-2. Kannen suunnittelu J. T. Lindroos vanhan värityskirjan kuvan pohjalta. Hinta BoD:n verkkokaupassa 10,90 e (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 14,40 e (ei postikuluja).

Tekstinäyte teoksen niminovellista:

Oli taas tullut varhaiskevät ja koivistolaisten laivurien kiireisin aika.
Varhaisesta aamuhetkestä aina iltaan asti paukkuivat vasarat, suhisivat sahat ja tervasutit heiluivat reippaitten merimieslaulujen kantautuessa satamasta ylös kylän tielle.
Kalastajat, joitten työt olivat keskeytyneet jäitten liikkumisen takia, tulivat satamaan katselemaan laivojen varustelua.
Keskusteltiin pienin ryhmin. Arvosteltiin eri omistajain laivoja ja kerrottiin niistä mitä moninaisimpia juttuja. Tarkkaava katselija olisi kumminkin pian havainnut, että kaikkien kokoontuneitten päähuomio keskittyi erääseen vanhaan kaljaasiin, jota tervasi kaksi tukevaa ja ilmeisesti kokenutta merimiestä, kolmannen tarkastellessa köysistöä hitaan rauhallisena.
 – Näettehän sen itse, supatti muuan suurinenäinen kalastaja. – Ei se punapartainen pikikärsä aio vieläkään uskoa, että laiva on laho. Mistähän taas miehistön saanee. Viipurista kai tai ainakin Kotkasta. Niille sitä sopiikin taas ärjyä ja pataluhdiksi haukkua. Kerrotaanhan, että hän olisi tuupannut jonkun pimeänä syysmyrskyisenä yönä Itämereenkin.
– Hiljaa, ole veli varuillasi. Tuossa tulee höperö Leena, joka tekee Kaarnalassa piian virkaa. Kielii pian itselleen Kaarnalalle, ja silloin on luotto kaupassa loppu. Miehet jatkoivat matalaäänistä keskusteluaan, mulkoillen uteliaisuutta tulvillaan punapartaista Kaarnalaa.
Mutta Kaarnala ei ollut näkevinäänkään mokomia. Mitä se häneen kuului. Katselkoot nyt, että silmät menevät tapilleen kuin ruppakonikkojen.
Mokomatkin hailin hirttäjät. Tekevät työtä, jotta selkäranka ratisee ja lopuksi eivät saa mitään säästöön. Vaikka minulla ei kauppapuotia olisikaan, niin saisinpa totta vie tällä vanhalla, uskollisella “Esterillä” narrattua satamista rahtipalkkiota aina sen verran, että pankkiinkin joutaisi. Kaarnala seurasi vilkasliikkeisen poosunsa työtä. Siinä on kelpo merimies. Vanhuus ei näytä ulottuvan ollenkaan jäseniin. Hän ja tuo kumaraiseksi käynyt timperi olivat palvelleet kaljaasi “Esterissä” aina siitä hetkestä, kun se laskettiin teloiltaan ensi kerran veteen. Niin olikin laiva heille tullut rakkaaksi. Tuntui siltä, kuin se olisi saanut elämän hengen, päästessään aaltojen varaan keinumaan.

maanantai 4. helmikuuta 2019

Jaakko Juteini: Kummituksia

Jaakko Juteinin Kummituksia eli luonnollisia aavis-juttuja valistuksen lisäksi (1819) on ensimmäinen suomalainen kauhukirja, kokoelma pieniä kertomuksia aaveista ja muista haamunäyistä. Juteini paljastaa samalla, mitä kummituksista kertovien tarinoiden takana todella on. Kirja julkaistaan ensimmäistä kertaa uudestaan vuoden 1858 toisen laitoksen jälkeen. Kirjaa ja sen sisältöä avaa esipuheessa vanhan käyttökirjallisuuden tutkija Juri Nummelin.

“Kirjasessa [on] joukko hupaisia saksankielestä käännettyjä kertomuksia nähdyistä aaveista. Samalla selitetään luonnollisella tavalla, miten ‘aawis-juttu’ on syntynyt. Saatamme kyllä arvata, että nämä kertomukset aikanaan olivat omiaan poistamaan syvällekin juurtunutta taikauskoa ja epäluuloja, ja ovat ne vielä meidän päivinämmekin sopivia siihen.” (Kuuno A. Talvioja Juteini-elämäkerrassaan)

Pehmeäkantinen, 44 sivua. ISBN 978-952-7211-31-1. Kansi Haron Walliander alkuperäisen pohjalta.

BoD:n verkkokaupassa 6,90 e (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 11,60 e (ei postikuluja), ei toistaiseksi Adlibriksen verkkokaupassa.

Tekstinäyte: 

Pariisin Raati-huoneessa piti vanhaan aikaan tuomittaman mies rangaistuksen alaiseksi, joka sanottiin olevan liitossa perkeleen kanssa. Koska nyt Tuomarit kokounduivat, ja juttu eteen otettiin, tapahtui suuri jyry uunin piipussa. Onnettomuudeksi sopi myös pelli auki vedettynä. Moni luuli kohta, että perkeleen piti sen kautta tuleman avuksi ystävällensä. Tuomarit kiipesivät takana silmin ovea kohden, ja näkivät ulos juostessansa – o! iänkaikkisuus! kuinga tuhka ja kartu ryöppyi uunista, josta paha hengi rupesi ulos kyngyämään. Mutta yksi Tuomari raukka, jonga pitkä kappa kävi kiini naulan kandaan penkin syrjässä, kompastui pitkää pituuttansa lattialle ja kaatuessansa loukkasi armottomasti nenänsä, josta veri vuotamaan rupesi. Tässä lepäsi hän nyt puoli pyörtyneenä, ja luuli itsensä jo perkeleen muonaksi. Koska hän päänsä ylös nosti, näki hän mustan perkeleen kynnet ristissä vielä seisovan uunin edessä, ja hiiluvilla silmillä puoleensa katselevan. Tuomari oli nyt pitkänänsä lattialla, eikä rohjennut jäsendänsä järkähyttää, niin kauan kuin myös se tuskasta vapiseva perkele saineella äänellä kysyy häneldä: Ah! hyvä herra! sanokais, missä minä olen? Nyt vasta sai Tuomari enemmän rohkeutta sydämeensä, nousi ylös, pyyhkisi verisen nenänsä, ja astui lähemmäksi tätä hyvää perkelettä. Katsoissansa tarkemmin pirun silmiin, tunsi hän kohta miehen, joka oli hiljain oppiin otettu korsteini-veijari, joka suuressa Raati-huoneen rakennuksessa muita sivu-korsteinia peratessansa putosi tapaturmaisesti pitkin väljää Raati-huoneen uunin piippua aina pesään eli uuniin asti.