Eino Leino: Murhamies

Murhamies ja muita novelleja esittelee tarinoita Eino Leinon ainoasta novellikokoelmasta Päiväperhoja (1903). Teokseen on valittu Päiväperhoista novellit, jotka puhuttelevat nykylukijaa; lisäksi mukana on yksi tarina kirjan ulkopuolelta. Tarinat ovat kuin lajityyppiaihioita: niissä on rikosta, fantasiaa, historiallisia kertomuksia antiikin Kreikasta ja Raamatun maailmasta. Myös Kalevalan tarinat esiintyvät parissa pikkujutussa. Kirjan on toimittanut Juri Nummelin, joka on kirjoittanut myös lyhyen esipuheen.

Pehmeäkantinen, 60 s. ISBN 9789527211786. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 9,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte: 

SIPO NEVALAINEN

Siihen aikaan kuin Simo Affleck, sama, jota "Simo Hurtaksi" sanottiin, veronkantajana Ylä-Karjalata hallitsi, eli Pielisen pitäjässä kunnon talonpoika nimeltä Sipo Nevalainen.

Hän maksoi aina veronsa säntillisesti eikä hänellä mitään hätää ollut, vaikka kansa hänen ympärillään eli ja kuoli kurjuudessa. Mutta eräänä päivänä kun hän pellollaan kuokkimassa oli, tulivat Hurtan ratsumiehet, ryöstivät hänen aittansa ja löivät hänen vaimonsa tainnoksiin, koska tämä oli tahtonut heitä ilkityöstä estää. Parin päivän päästä kuoli vaimo haavoihinsa.

Mutta kyläläiset, jotka sen kuulivat, iloitsivat, sillä he ajattelivat: "Nyt ainakin suostuu Sipo Nevalainen siihen kapinaan, jota me jo kauvan olemme valmistaneet." Hänen oma poikansa oli kapinallisten joukossa.

Mutta niin pian kuin Sipo Nevalainen sai tiedon kapinasta, meni hän Simo Hurtan luo ja ilmiantoi kapinan, joka kukistettiin suurella ankaruudella. Kostoksi polttivat talonpojat hänen pirttinsä.

Silloin kutsui Simo Hurtta hänet luokseen ja kysyi: "Millä voin minä palkita sinun hyvän työsi?" Mutta Sipo Nevalainen vastasi: "En minä ole sitä palkinnon vuoksi tehnyt." 

Kuitenkin antoi Affleck hänelle muistoksi revolverin.

Ja Sipo Nevalainen lähti sotaan ja ampui oman poikansa, joka oli vihollisen puolelle mennyt. Mutta kun sota oli loppunut ja Suomen armeijan viimeiset tähteet Norjan tuntureilta palanneet, tuli Sipo Nevalainen palaavien joukossa myöskin kotiseudulleen. Hän astui Hurtan tupaan, ojensi hänelle revolverin ja sanoi:

"Kiitos lainasta, Suomen jumala lähettää sinulle tämän."

Hän oli näet matkan vaivoista ja vilusta tullut ikäänkuin mielenvikaiseksi ja luuli itseään Suomen jumalaksi. Mutta Suomi oli siihen aikaan autio ja tyhjä, vihollisten joukot ja veronkantajat olivat sen puhtaaksi ryöstäneet ja rutto, nälkä ja pakkanen siellä vuoroin vieraina käyneet. Ei siis ollut mikään erikoinen kunnia siihen aikaan olla Suomen jumala.

Mutta Affleck, joka tuon kaiken tiesi ja myös, että kansa häntä Simo Hurtaksi kutsui, kalpeni, kävi hänen käteensä ja sanoi vavahtavin polvin:

"Anna minulle anteeksi."

Mutta Sipo Nevalainen sanoi: "Suomen jumala ei anna koskaan anteeksi."

Ja meni.

Pari vuotta sen jälkeen ampui Simo Affleck itsensä samalla revolverilla.

Valter Juva: Valkoinen kameeli

Valter Juvan novellikokoelma Valkoinen kameeli ilmestyi alun perin vuonna 1916 salanimellä Heikki Kenttä, ja se on esimerkki varhaisesta suomalaisesta seikkailukirjallisuudesta. Kirjaan sisältyvä pitkä novelli "Totuus 'Omarin moskean häväistyksestä" kertoo arkeologisista kaivauksista, joita Juva oli organisoimassa Jerusalemissa 1900-luvun alussa. Niiden piti paljastaa maailmalle, missä kuuluisa, Mooseksen Jumalalta saamat laintaulut sisältävä liitonarkki sijaitsisi. Valkoinen kameeli sisältääkin kotimaisen kirjallisuuden ehkä ensimmäisen salatieteellisen arvoituksen. Kirjaan sisältyvät myös novellit "Valkoinen kameeli" ja "Karmel-vuoren profeetta". Teoksessa on Juri Nummelinin lyhyt esipuhe.

Valter Juva eli Valter Juvelius (1865-1922) oli maanmittari, runoilija, suomentaja ja harrastaja-arkeologi, joka tunnetaan nykyään parhaiten yrityksistään löytää liitonarkki Jerusalemista 1900-luvun alussa. Kirjailijana hän julkaisi kolme runokokoelmaa ja kaksi proosateosta sekä suomensi lukuisia maailmankirjallisuuden klassikoita, kuten Goethen Faustin ja Tegnérin Frithiofin laulun. Kirjailijana häntä ei enää juuri tunneta, vaikka hän oli taitava riimittelijä. 

Pehmeäkantinen, 188 s. Kansi Timo Ronkainen. ISBN 9789527211731. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

James Reasoner: Texasin tuuli

"1980-luvun parhaita yksityisetsivädekkareita. Tiivis, runollinen tyyli, sympaattisen epätäydellinen päähenkilö." (Tapani Bagge)

Texasilainen yksityisetsivä Cody palkataan yksinkertaiseen hommaan: pitää löytää ja tuoda takaisin kotiin kadonnut teini-ikäinen tyttö. Tapaus ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin miltä se näyttää, ja ruumiita alkaa kasaantua. Kirjassa tulevat tutuksi niin Fort Worthin hyvinvoiva eliitti kuin laitakaupunkien gangsteritkin.

James Reasonerin esikoisromaani Texasin tuuli ilmestyi alun perin vuonna 1980 ja on myöhemmin noussut kulttiteokseksi. Monet pitävät sitä yhtenä kaikkien aikojen parhaista yksityisetsiväromaaneista, jossa juoni, henkilökuvaukset ja paikan tuntu ovat tasapainossa. Teos kuvaa henkilöitään lämmöllä ja piirtää taitavaa kuvaa myös Fort Worthin country & western -kulttuurista.

"Kirjoitustyyli on tiivistunnelmaista, ja lukijan on helppo eläytyä päähenkilön huikean jännittävään elämään" (Elo Lammi, Ruumiin kulttuuri 1/2021). "Juoni ei ole Chandler-tyyliin mutkikasta, henkilöhahmoja on suhteellisen vähän. Mukavia käänteitä kuitenkin on ja ruumiita syntyy. (...) lopun tunnelmoinnit Texasin jatkuvasta tuulesta resonoivat nekin Chandlerin Santa Ana -fiilistelyihin." (Ari Juntunen, Arde arvioi -blogi 15.1.2021)

James Reasoner (s. 1953) on texasilainen kirjailija, joka on yli 40-vuotisella urallaan kirjoittanut parisataa kioskipokkaria. Reasonerin erikoisalaa on länkkäri, mutta hän on kirjoittanut myös useita rikoskirjoja, joista Texasin tuuli on kulttimaineessa. Häneltä on aiemmin suomennettu eri lajityyppejä yhdistävä novellikokoelma Paholaisen siivet (Kuoriaiskirjat 2014).

Texasin tuulen on suomentanut amerikkalaisen kovaksikeitetyn dekkarin tuntija Juri Nummelin.

Pehmeäkantinen, 256 s. ISBN 9789527211724. Kansi J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 21,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Minna Canth: Pikku-Heikin merkillinen matka

Tunnettu kirjailija Minna Canth kirjoitti urallaan myös kaksi satua, Pikku-Heikin merkillisen matkan ja Pellervoisen. Vuonna 1879 ilmestyneet tarinat ovat suomalaisiin kansantaruihin perustuvia ihmesatuja, joissa sankari neuvokkuudellaan voittaa pelottavat vastustajansa ja löytää tiensä kotiin.

Canthin sadut on nyt upeasti kuvittanut Henri Joela, joka on hakenut vaikutteita kuvitustaiteen mestareilta, kuten John Bauerilta, Aubrey Beardsleylta, Ivan Bilibiniltä ja Arthur Rackhamilta. Canthin satuja ei ole aiemmin julkaistu omana kirjanaan. 

Näytelmäkirjailija, novellisti, aktivisti ja kauppias Minna Canth (1844-1897) piti esillä syrjittyjen ihmisten asiaa. Hän kirjoitti paljon nimenomaan naisten, palvelusväen ja köyhälistön elämästä. Canthin tunnetuimpia teoksia ovat hänen novelliensa lisäksi näytelmät, kuten Kovan onnen lapsia (1888) ja Sylvi (1893). Helmivyö on aiemmin julkaissut Canthilta novellikokoelmat Ompelija ja Kauppa-Lopo. 

Niklas Bengtsson pitää kirjaa Portti-lehden arvostelussaan "pienimuotoisena kulttuuritekona", sillä kirjan kaksi satua "uudistavat Minna Canthin kirjailijakuvaa" ja samalla kirja "tuulettaa suomalaisen satukirjallisuuden historiaa". 

Kovakantinen, 48 s. ISBN 9789527211755. Kuvittanut Henri Joela, kannen layout Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 24,90 € (plus toimituskulut). 

Kosti Koskinen: Ihmeellinen kuherruskuukausi

Kosti Koskisen Ihmeellinen kuherruskuukausi on suomalaisen kirjallisuuden oudoimpia ilmestyksiä. Se on nimestään huolimatta täysiverinen kauhukirja, jonka viisi pitkää novellia tarjoilevat asioita, joita ei yleensä odota suomalaisesta kirjallisuudesta tapaavansa: saatananpalvontaa, fetisismiä, eläimeksi pukeutumista, huumausaineita, kaksoisolentoja. Surrealistiset novellit puhuttelevat lukijaa liki sadan vuoden takaakin, ja Koskinen paljastuu yhdeksi suomalaisen kauhun omaperäisimmistä tekijöistä.

Ihmeellinen kuherruskuukausi ilmestyi vuonna 1930 ja jäi tekijänsä, raumalaisen kuvataiteilijan ainoaksi kirjaksi. Täysin unohdettu kirja julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa uudestaan, ja mukana ovat myös Koskisen 1920-luvulla eri lehdissä julkaisemat kauhu- ja jännitysnovellit.

Kosti Koskinen (1905-1983) oli raumalainen kuvataiteilija, joka tunnettiin rohkeasta värien käytöstään. Hänen tuotannossaan on vaikutteita 1900-luvun alun modernistisista taidesuuntauksista. Ihmeellinen kuherruskuukausi oli novelleja ja arvosteluja tehneen Koskinen ainoa kirjallinen julkaisu. Kirjassa on suomalaista kauhukirjallisuutta tutkineen Juri Nummelinin perusteellinen esipuhe.

Otteita arvosteluista: 

"Koskisen runollissävytteinen surrealismi on omintakeista (...). Koskinen on turvautunut realismiin, osin huimaan alintajuntansa tarjoamaan mielikuvitukselliseen aineistoon, ja yhdistellyt ne surrealistisiksi, osin myös varsin absurdeiksi paketeiksi. (...) Hieno ja arvokas kokoelma (joka) antaa arvokkaan lisään suomalaisen kauhun ja pulpkirjallisuuden historiaan. Suosittelen kirjan tutkimista kaikille genren harrastajille." (Harri Kumpulainen, Portti)

"Hulluus, hulluttelu, todellisuuspako ja mielikuvituksen vapaus vievät tarinoita eteenpäin." (Satu Henttonen, Ruumiin kulttuuri)

"Neljään pitkään novelliin jaettu teos sekä sitä laajentavat viisi lyhyttä kertomusta piirtävät Koskisen mielenmaisemasta monimutkaisen kuvan, joka kuitenkin verrattain helpolla upottaa lukijan pyörteisiinsä. Hahmojen toiminnassa, tarinoiden asetelmissa ja sisäisessä maailmassa on rippeitä todellisuuden logiikasta, sekä piirteitä mielialoista, joita voisi nimittää erityisen suomalaisiksi. Tarinoiden miljööt ja tunnelmat menevät silti omia menojaan – kuin niiden odotettaisiinkin noudattelevan jotain täysin itsenäistä, muusta maailmasta itsenäistynyttä rakennetta. (...) Koskinen "olisi löytänyt oivallisia hengenheimolaisia vaikkapa Dalísta, Burroughsista, Lynchistä ja Waitsista." (Aleksi Leskinen, Kulttuuritoimitus 24.5.2021)

Pehmeäkantinen, 260 sivua, ISBN 9789527211694. Kansi Susanna Liikala. BoD:n verkkokaupassa 24,90 € (ja toimituskulut), saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte Juri Nummelinin esipuheesta: 

Joku voi kysyä, miten kirja, jonka nimi on Ihmeellinen kuherruskuukausi, voi olla kauhukirja. Sehän kuulostaa joltain romanttiselta komedialta, jossa kieriskellään ladossa tai matkustellaan viattomasti Päijänteellä. Kirja ei edes näytä kauhulta tai edes jännitykseltä, sillä kannessa on pienellä painettu maisemakuva, eikä kirjalla ole selventävää alaotsikkoa tyyliin "jännityskertomuksia" tai "kauhunovelleja". Kirjassa ei myöskään ole takakansitekstiä, mutta eivät ne kovin yleisiä 1930-luvun alussa muutenkaan olleet. 

Koskisen teos oli jäänyt yli 70 vuodeksi limboon, eikä sitä mainita esimerkiksi Simo Sjöblomin mittavassa dekkaribibliografiassa, johon muutoin on listattu kaikki suomeksi ilmestyneet kauhuteokset. Koskisen matka pois unohduksesta alkoi, kun turkulainen kauhukirjailija ja keräilijä Boris Hurtta piruuttaan osti Koskisen novellikokoelman ja alkoi lukea sitä. Hurtta on kuvaillut tapahtumaa suurin piirtein näin: "Aloin lukea sitä unikirjana, mutta jo eka lause paljasti, että tämähän on jumankauta kauhua!" 

Hurtan Portti-lehteen vuonna 2007 kirjoittama artikkeli "Kosti Koskinen murtaa ajan kahleet" oli ensimmäinen kerta, kun Ihmeellinen kuherruskuukausi tuotiin julkisuuteen. Aikanaan siitä ei julkaistu tiettävästi yhtään arvostelua, ja sen mainitsi mahdollisesti vain Arvosteleva kirjaluettelo, jonka lyhyiden tekstien perusteella teoksia ostettiin kirjastoihin. Jo tuolloin Onni Tolvanen huomasi, että kirjan otsikko on epäonnistunut ja harhaanjohtava. Tolvasen mukaan Koskisen novellit ovat "aivan erikoisia" ja ne "kahlitsevat lukijan mieltä voimakkaasti". 

Näin voi todellakin sanoa. Koskinen on 1920- ja 1930-lukujen kauhukirjailijoistamme ehkä omaperäisin, eikä hän pysähtynyt perinteisiin kauhutehoihin. Ihmeellisen kuherruskuukauden ideat tuntuvat edelleen omaperäisiltä ja tuoreilta, varsinkin kirjan päättävässä niminovellissa. Teos ei muistuta mitään muuta suomalaista kauhukirjaa. 

Edgar Rice Burroughs: Ajan unohtama manner

"Tämä on viimeinen merkintä käsikirjoitukseeni. Kun tämä on kirjoitettu, olen lopussa. Vaikka saatan rukoilla, että se saavuttaa sivistyneen ihmisen tietoisuuden, niin ymmärrän hyvin, jos tämä jää ainoastaan minun silmieni luettavaksi, ja jos se saavuttaakin jonkun toisen, niin luultavasti se tapahtuu kannaltani aivan liian myöhään. Olen yksin suuren kallionkielekkeen huipulla ja katselen laajaa Tyyntä valtamerta. Vilpoinen tuuli etelästä puree luita myöten, vaikka samaan aikaan näen trooppisen Caspakin kaukana takanani ja edessäni valtavia jäävuoria Etelänapamantereelta."

Tarzanista ja Mars-kirjoista parhaiten tunnettu Edgar Rice Burroughs loi myös oudon esihistoriallisen Caspakin maailman, jonne hän sijoitti kolme teostaan. Ajan unohtama manner (1918) on näistä ensimmäinen. Uusi suomennos on Reijo Vallan käsialaa, aiempi ilmestyi vuonna 1925 ja on nykyään antikvaarinen harvinaisuus. Helmivyö julkaisee uusina suomennoksina koko Caspak-trilogian.

"Tarinassa on oma viehätyksensä. Yli vuosisata sitten kirjoitetussa kertomuksessa kaikki on paljon yksinkertaisempaa ja selkeämpää kuin nykyajassa. Kokonaisuuden yleinen pöhköys on aseistariisuvaa, ja muutenkin tarjolla on suhteellisen viihdyttävää seikkailufantasiaa kadonneelta ajalta." (Antti Oikarinen, Tähtivaeltaja)

Pehmeäkantinen, 186 s. Kansi Timo Ronkainen. ISBN 9789527211700. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus toimituskulut). Saatavana myös mm. Booky.fin ja Adlibriksen verkkokaupoissa.