Hae tästä blogista

maanantai 20. kesäkuuta 2022

Kari Glödstaf: Harold Lloydin elämä ja elokuvat

 


Useimmat elokuvaharrastajat tuntevat kellon viisareissa roikkuvan Harold Lloydin, mutta kuinka moni tietää hänen maailmankuulun hahmonsa syntyvaiheet? Jos Lloydin mykkäelokuvat ovat jääneet elämään aikakautensa suurina komediaklassikoina, millaisina hänen äänielokuvansa näyttäytyvät tämän päivän katsojille? Aikoinaan jopa kaikkein suurimpana elokuvakoomikkona pidetyn Lloydin suosio on päässyt hiipumaan niin, että hän on pudonnut tunnettuudessa kollegoidensa Charles Chaplinin ja Buster Keatonin varjoon.

Kari Glödstafin Harold Lloydin elämä ja elokuvat (Helmivyö) on ensimmäinen suomalainen mestarikoomikon perintöä kattavasti valottava teos, jonka tavoitteena on palauttaa Lloyd takaisin parrasvaloihin.

Kari Glödstaf (s. 1974) on lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja ja tietokirjailija. Hän toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien taiteellisena johtajana ja on ylläpitänyt mykkäelokuviin erikoistunutta sivustoa vuodesta 2005 lähtien. Harold Lloydin elämä ja elokuvat on hänen neljäs teoksensa.

Pehmeäkantinen, 200 s. ISBN 9789527469071. Kannen kuva: Sini Vilhunen, kannen layout: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 


Tekstinäyte: 


3. VISIITTI KEYSTONEN TÄHTITEHTAALLE

Mack Sennettin vuonna 1912 perustama Keystone oli amerikkalaisen komediaelokuvan todellinen tähtitehdas, jonka riveissä esiintyi suurin osa aikakauden mestarikoomikoista. Niinpä ei ollut yllätys, että Harold päätti kokeilla taitojaan kaikkein parhaiden rinnalla. Historioitsijoille tuntuu tuottaneen päänvaivaa paitsi hänen tekemiensä elokuvien nimet ja tuotantotiedot, myös aika, jonka Harold lopulta vietti Keystonella: arviot vaihtelevat parista kuukaudesta lähes puoleen vuoteen. Tällä kertaa uskon loistavan historioitsijan Brent E. Walkerin tietoja, joiden mukaan Lloyd vietti yhtiössä vain kaksi kuukautta huhtikuusta kesäkuuhun 1915.

LOVE, LOOT AND CRASH (1915)

Olemattomilla ruoanlaittotaidoilla varustettu pankkiiri palkkaa kotiinsa naisen vaatteisiin pukeutuneen roiston ja samaan aikaan isänsä käskyjä uhmaava tytär on aikeissa karata poikaystävänsä kanssa mennäkseen naimisiin. Roisto ja tytär sekoittuvat, poliisit saapuvat paikalle ja takaa-ajon päätteeksi lähestulkoon kaikki päätyvät mereen pulikoimaan. Lloydin ensimmäinen Keystone-rooli on vaatimaton, kolmen otoksen ja noin kolmen sekunnin mittainen vilahdus vihanneskärryjen omistajana.

Ohjaus: Frank C. Griffin. Näyttelijät: Josef Swickard (pankkiiri), Dora Rodgers (hänen tyttärensä), Charles Parrott (tämän poikaystävä Harold), Fritz Schade (naisen vaatteisiin pukeutunut roisto), Bill Hauber (hänen kumppaninsa), Harold Lloyd (vihanneskärryjen omistaja).

Ensi-ilta: 24.4.1915 / ---

THEIR SOCIAL SPLASH (1915)

Harold kutsutaan vihkimään nuori pari, jonka häävalssi muuttuu kuitenkin mätkimiseksi, potkimiseksi ja takaa-ajoksi tornitalon katolla. Annette D’Agostino Lloydin mukaan Haroldin pastorin rooli oli hänen Keystone-uransa toiseksi lyhyin, ainoastaan seitsemän sekunnin mittainen. Juuri muuta muistettavaa tässä valitettavan tavanomaisessa rymistelyssä ei olekaan – ellei sitten halua ajatella, että tällä elokuvalla oli merkitystä Haroldin korkean paikan komedioihin. 

Ohjaus: Arvid E. Gillstrom (tai F. Richard Jones, lähteestä riippuen).

Näyttelijät: George ”Slim” Summerville (sulhanen), Dixie Chene (morsian), Frank Hayes (hänen isänsä), Charlie Murray, Polly Moran (häiriköt), Harold Lloyd (pastori).

Ensi-ilta: 26.4.1915 / ---

MISS FATTY’S SEASIDE LOVERS (1915)

Harold ystävineen yrittää tehdä vaikutuksen Roscoe Arbucklen esittämään rahamiehen tyttäreen, mutta huonolla menestyksellä. Yksinkertaisista aineksista syntyneen hauskanpidon tähti on Arbuckle, eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Harold saa tällä kertaa riittävästi esilläoloaikaa, mutta ei aikaiseksi mitään unohtumatonta.

Ohjaus: Roscoe Arbuckle.

Näyttelijät: Walter Reed (Finnegan, koipallomagnaatti), Roscoe ”Fatty” Arbuckle (hänen tyttärensä), Billie Bennett (rouva Finnegan), Harold Lloyd, Edgar Kennedy, Joe Bordeaux (onnenonkijoita).

Ensi-ilta: 15.5.1915 / ---

COURT HOUSE CROOKS (1915)

Haroldin valkokangasaika kasvoi Keystonella nopeasti: kolmen sekunnin pikapyrähdys ensimmäisessä elokuvassa oli poikinut neljänteen tultaessa keskeisen sivuosan kolmiodraamassa, jonka päähenkilöinä olivat tuomari, hänen kevytkenkäinen vaimonsa sekä tätä lempivä syyttäjä. Mitään kovin kaksista Harold ei vieläkään onnistu luomaan ja on tyyliltäänkin vähän vieras innokkaasti elehtivän Ford Sterlingin rinnalla, mutta kenties tästä olisi voinut lähteä luomaan jotain, ellei Hal Roach olisi pian kutsunut ystäväänsä takaisin alaisuuteensa.

Ohjaus: Ford Sterling (Charles Parrottilla ei tiettävästi ollut ohjaustyöhön osuutta, vaikka niin kerrotaankin).

Näyttelijät: Ford Sterling (syyttäjä), Charles Arling (tuomari Grey), Minta Durfee (hänen vaimonsa), Harold Lloyd (työtön nuorukainen), Billie Bennett (hänen äitinsä), Baby Doris Baker (hänen pikkusiskonsa).

Ensi-ilta: 5.7.1915 / ---

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Hector Malot: Koditon


"Minä olin löytölapsi" alkaa Hector Malotin rakastettu lastenkirjaklassikko Koditon Teuvo Pakkalan suomentamana. Kahdeksanvuotiaana Rémi saa tietää, ettei olekaan kasvattiäitinsä oma lapsi. Siitä alkavat vaiherikkaat seikkailut ympäri Ranskaa ja Englantia.

Malotin Koditon julkaistaan nyt ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen lyhentämättömänä suomennoksena. Teuvo Pakkalan suomennos ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1898-1899. Teoksen on toimittanut ja jälkisanoilla varustanut Reijo Valta.

Hector Malot (1830-1907) oli ranskalainen kirjailija, jonka tuotanto käsittää 70 teosta. Malotin tunnetuimmasta teoksesta Kodittomasta on tehty useita elokuva- ja tv-versioita.

Pehmeäkantinen, 590 sivua. ISBN 9789527469019. Kansi Poika Vesannon kuvien pohjalta J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut). Saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Eskil Ylinen: Koronakostaja / Mikael Nyberg: Kulkutauti on yksinäinen juttu


Juuri kun luulit, että on taas turvallista mennä kauppaan... Korona iskee kuin miljoona volttia! Koronakostaja ja Kulkutauti on yksinäinen juttu ovat nopeita ja väkivaltaisia rikosromaaneja, joissa maski ei auta karskeimpaakaan kovanaamaa.

Koronakostaja ja Kulkutauti on yksinäinen juttu julkaistaan amerikkalaisen kioskikirjallisuuden parhaiden perinteiden mukaisena kääntökirjana. Flippaat vain kirjan ylösalaisin ja jatkat matkaasi petoksen ja intohimon maailmaan...

Eskil Ylinen on esikoiskirjailija, joka on pitkään haaveillut lyhyen ja tiukan noir-dekkarin tekemisestä parhaiden amerikkalaisten esikuvien tapaan. Mikael Nyberg taas on tunnetun kirjailijan salanimi, joka on aiemmin esiintynyt pienpainatteissa. Hän pitää esikuvanaan Peter Raben ja James McKimmeyn kaltaisia tinkimättömiä dekkariklassikoita.

Pehmeäkantinen, 220 s. ISBN 9789527469064. Kannet: Timo Ronkainen ja Juho Sihvonen, layout Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen Kirjakaupan verkkokaupoissa. 

tiistai 31. toukokuuta 2022

Pietari Hannikainen: Jutelmia läheltä ja kaukaa 1-2


Pietari Hannikaisen Jutelmia läheltä ja kaukaa sisältää kolme kertomusta. "Etelän ja pohjoisen tytär" sijoittuu Krimin sotaan ja "Punainen lähde" kertoo maaorja Simpsan paosta, jolla on merkittäviä sivuvaikutuksia. Laaja "Salojärven kukkanen" sijoittuu nuijasodan aikaan ja on yksi ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja. Tarinoissa on suuria tunteita, ajankohtaisia ajatuksia ja täpäriä pelastuksia.

Jutelmia läheltä ja kaukaa 1-2 ilmestyi alun perin vuosina 1882 ja 1884, ja teospari julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa uudestaan. Kirjassa on Juri Nummelin taustoittava esipuhe. 

Pehmeäkantinen, 312 s. ISBN 9789527469057. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupoissa. 


Tekstinäyte tarinasta "Etelän ja pohjoisen tytär": 

III

Ahvenanmaan saaristo oli seuraavana kesänä eroitettu kaikesta yhteydestä muun Suomen kanssa. Länsivaltojen laivastot purjehtivat ympäri Suomen- ja Pohjanlahden vesiä, ottaen kiinni jokaisen laivan ja veneen, minkä tapasivat merellä. Bomarsundin linnassa oli sota-ajalla tavallinen kielto; ettei linnaan päässyt kukaan, jolla siihen ei ollut erinäistä lupaa. Mutta silloinen eroitettu sulkeus-tila, jossa asukkaat olivat, vaikutti linnan asukasten ja ympäristön välillä kiihkeämmän yhteyden kuin tavallisesti. Viikkokaudet, varsinkin alusta kesää, kuluivat saamatta Suomesta mitään tietoja. Vihollisten laivain liikunnot olivat ainoat uutiset, jotka toivat uutta puheen ainetta saariston asukasten elämään. Asukasten täytyi viettää ikävää aikaansa miten paraiten osasivat. Komendantin, hra Bodiskon, kohteliaisuus oli paraimpana apuna linnalaisten ajanvietoissa. Seurallinen elämä sai aivan vapaasti liikkua linnan asukasten ja ympärillä asuvan herrasväen kesken.

Eräänä päivänä oli vihollinen laivaparvi asettunut linnan edustalle ja näytti lähestyvän linnaa. Kanonain jyrinä pani koko linnan väestön vapisemaan. Linnalaisten patterit, jotka olivat ulompana niemissä, olivat kohta pakoitetut vaikenemaan, ja niiden väestön täytyi vetäytyä linnaan. Tämä näytti olevan linnan viimeinen päivä. Pian lensivät armottomat projektilit linnan kiviseiniä kohti. Linna oli kohta peitetty tulen ja savun sekaan. Sen vahvat kiviseinät vapisivat. Oli kuin tuhat ukkoisen voimaa yhtaikaa olisi iskenyt tulta ja jyrisnyt linnan ympärillä. Jo oli linnan väestö kadottanut toivon minkään pelastamisesta. Mutta ampuminen taukosi yhtäkkiä. Kun savu vähän ajan takaa oli haihtunut, satama oli puhdas, ja tyyni meren lahti välkkyi kuulakkana, linnan harmaat kiviseinät kuvastivat kylkiänsä rauhallisena kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ernest oli hyökkäyksen ajan ollut lakkaamatta työssä. Eräitä miehiä oli haavoitettu ja useita oli sairastunut, ahtaissa savulla ja ruudin hajulla täytetyissä kasarmeissa. Vasta illalla myöhään pääsi hän hengähtämään, ja silloin hän riensi komendantin huoneihin antamaan kertomusta haavoitettuin tilasta.

"Tällä kertaa olemme pääsneet vähällä, vai miten, tohtori?" sanoi komendantti, tyytyväisenä hymyillen ja puristaen Ernestin kättä.

"Olisimme pääsneet vielä vähemmällä, jos ei palava ja savu kasarmeissa olisi ollut pian tukehuttava", vastasi Ernest. "Olen varma, jos ampuminen olisi kestänyt eräitä hetkiä lisäksi, puolet miehistä olisi tukehtunut savuun. He olisivat sen tehneet nytkin, jos en olisi niin ahkeraan kylmällä vedellä pirskoitellut huoneita."

"Se oli hyvä. Sellaista asiaa ei ole voitu ennen kokemusta arvata, Mutta vastaiseksi on meidän oltava varoillamme. Luultavasti vihollinen ei jätä meitä niin vähällä. Eräiden päivien takaa se saattaa olla takaisin täällä ja vielä suuremmalla voimalla. Mitä luulette siksi tarvittavan varustaa?"

"Ensiksi kaikki jää kellareista kasarmeihin ja kaikki naiset ja lapset linnasta ja sen läheisyydestä pois, etemmäksi saarelle."

"Kova tuomio, herra Ernest. Sen sanoman saatte itse antaa naisille. Ne saatte nyt kohdata luonani, jos suvaitsette astua saliin."

vielä savusta pian nokisena, Ernest seurasi komendanttia salonkiin. Hän kohtasi siellä pian kaikki linnan naiset ynnä linnan ympäristöllä asuvia perheitä, jotka olivat rientäneet paikalle katsomaan sodan tuhoja ja toivottamaan onnea yleisesti rakastetulle komendantille. Ernestin silmät lensivät pikaisesti ympäri salin. Ne seisattuivat yhtäkkiä erääsen seuraan, jossa istui kolme nuorta naista ja heidän edessään eräs nuori upseri.

"Mitä kaikkea", huudahti hän, "Aleksiko täällä, jonka keväällä jätin Turkuun!"

Upseri kavahti, tullen Ernestin vastaan, ja tervehti häntä, kätellen iloisesti.

"Niin, kuten näet, minäkin olen täällä."

"Ja tuo nainen, jota puhuttelit, se on minusta kuin unennäköä."

"Se on minustakin niin, hyvä Ernest. Olin kadottanut hänen eräitä päiviä sinusta erottuani ja nyt kohtaan täällä samallaisen ihmisen, saman nimellisen, ja kuitenkin hän on ihan toinen — minun pääni pyörii ympäri."

"Ja hän on tässä linnassa?"

"Ei juuri linnassa, hän on lasten opettajana kapteni S:villa, joka asuu eräitä askelia linnasta."

Ernestin silmät kohtasivat neiden silmän. Hän luuli huomanneensa vienon punastuksen levinneeksi tuon kukoistavan neiden poskille. Hän ei voinut enää pidättyä, hän riensi tuota kummallista olentoa kohti, kumarsi ja sanoi rohkeasti:

"Minun nimeni on Ernest Werner. Tunnetteko minua?"

"Ja minä olen Lovisa Suruton. Vaan anteeksi, jos en muista teitä nähneeni ennen", vastasi neiti punastuen.

"Vaan ettekö ole koskaan ollut Pietarissa?"

"En koskaan."

"Ettekä tunne ruhtinatar Marandaa?"

"En yhtään, en ole kuullut hänen nimeänsäkään."

"Ettekä ole asuneet Turussa erään työmiehen talossa?"

Uusi punastus levisi neiden poskille ja hänen silmänsä kääntyivät alas. Mutta hän nosti ne jälleen, ja hänen huulilleen kuvausi joku ivallinen hymy, kun hän rohkeasti katsoi Ernestin silmiin.

"Minä luulin kuitenkin teitä nähneeni Turussa", jatkoi Ernest, katsoen järkähtämättä häntä silmiin.

"Se on suuri erehdys, herraseni; minä matkustin Turun kaupungin läpi enkä viipynyt siellä enemmän paria tuntia."

"Luisa, Luisa, anteeksi että sinusta epäilin", huudahti tohtori itsekseen ja toisella kielellä kuin se, jolla oli puhutellut edessään istuvaa neittä.


keskiviikko 27. huhtikuuta 2022

Kirja eläville: tarinoita Mäntän hautausmaalta ja sen liepeiltä


Itsensä näköisenä ja kokoisena, itsestään tietoisena. Pehmopaperikylänä, josta kehkeytyi Taidekaupunki. Ihmisten kotina Keurusselän etelärannalla. Niiden kautta se tulee lukijaan ja siihen liepeille. Haastamaan tämän muistamaan oman elämänsä tarinat ja kanssakulkijat.

Kirja eläville on kaunokirjallisuutta ja tietopuolista tekstiä yhdistävä teos, jonka keskipisteenä on Mäntän hautausmaa. Kirjan ovat toimittaneet Teemu Paarlahti, Arto Huhtinen ja Linda Huhtinen. 

Pehmeäkantinen, 184 s. ISBN 9789527469033. Kansi: Linda Huhtinen. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), saatavana myös Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

tiistai 26. huhtikuuta 2022

Harri Raitis: Apassien aarre ja muita FinnWest-tarinoita


Juho Helapää seikkaili Villissä lännessä 1800-luvun loppupuoliskolla. Hänen tarinoistaan ilmestyi vuosina 1976-1992 FinnWest-pokkarisarja, johon kirjoittivat Juhani Salomaa, Kari Nenonen, Tapani Bagge, Pentti Pesä ja lukuisat muut kirjailijat. Vauhdikkaat länkkärit eivät ole menettäneet tehoaan vuosien saatossa.

Apassien aarteeseen on koottu kolme Harri Raittiin kirjoittamaa FinnWest-klassikkoa. Nimitarinan lisäksi kirjassa on kertomukset Hirtetyt luurangot ja Palkkionmetsästäjä. Kirja jatkaa Tapani Baggen Tappajatimantin ja Pekka Hakalan Härmäläistä dynamiittia -kirjan aloittamaa uudelleenjulkaisujen sarjaa.

Pehmeäkantinen, 288 s. ISBN 9789527469040. Kansi Juho Sihvonen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut). Saatavana myös Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoista. 

Harri Kuusa: Nikkeliä ihmislihaan



Nikkeliä ihmislihaan
on aito kulttisarjan dekkari: pienen kustantamon 60 vuotta sitten julkaisema outo pokkari, jonka tarinassa ei ole mitään tolkkua. Kovaksikeitettyä tyyliä tapailevaan rikosromaaniin on otettu aineksia Mickey Spillanelta ja muilta ajan kirjailijoilta, mutta absurdissa painajaismaisuudessaan Nikkeliä ihmislihaan muistuttaa enemmän David Lynchin elokuvia. Pääosassa ongelmia selvittää karski etsivä Richard Rauta, jolla voi hyvinkin olla suomalaiset sukujuuret. Alun perin kirja ilmestyi nimellä Wesley Nicol.

Teokseen on Nikkeliä ihmislihaan -kirjan lisäksi koottu Kuusan novelleja Seikkailujen Maailmasta ja Koti-Posti-lehdestä. Kirjoittajan ja tämän tuotantoa esittelee Juri Nummelin.

Pehmeäkantinen, 340 s. ISBN 9789527211922. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 21,90 € (plus postikulut), saatavana myös Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoissa.