Seksuaalisuutensa kanssa kamppaileva tytär, alkoholisoitunut äiti ja mielenterveysongelmista kärsivä isä. Värit on pornografinen kertomus mustasukkaisuudesta, keskiluokkaisen perheen hajoamisesta ja vinksahtaneesta rakkaudesta.Markus Jokikokko on aiemmin kirjoittanut transsukupuolisuutta käsittelevän pienoisromaanin Haarautuva puu (2012).
Helmivyön eroottisen kirjallisuuden sarja 2. Pehmeäkantinen, 156 s. ISBN 978-952-7211-12-0. Kansi: J. T. Lindroos.
BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus toimituskulut), Booky.fi:n verkkokaupassa 16,80 € (ei toimituskuluja), Suomalaisen verkkokaupassa 18,95 € (ei toimituskuluja).
Tekstinäyte:
”Olen biseksuaali”, naapuri myönsi aamulla.
”Kuka se punahiuksinen nainen oli, joka juoksi täältä kerran?”
”Se oli sellainen juttu. Erottiin aika tarkalleen juuri silloin.”
”Kerro lisää. Miten panitte?”
”En halua puhua siitä. Se oli kuluttavaa. Olin lintu häkissä. En jaksanut sitä mustasukkaisuutta enää. Lähdetään shoppailemaan. Saat valita minulle sellaiset vaatteet kuin haluat.”
Kävimme ostamassa hänelle tekonahkaleggingsit ja korkosaappaat. Takapuoli ja paksut jalat näyttivät niissä haluttavilta. Syödessämme kebabia pienessä ravintolassa en malttanut olla koskettelematta häntä pöydän alla.
”Kuulen aina saman naisen äänen pääni sisällä”, sanoin.
Hän nauroi. ”Olet hauska.”
”En vitsaile.”
”Lopeta! Tukehdun kohta ruokaan.”
Kotona sidoin hänen kätensä ranteista kiinni toisiinsa ja kiristin huivin silmille. Hyväilin hänen takapuoltaan uusissa housuissa. Riisuin niitä vain hieman.
”Satutinko?” kysyin jälkikäteen.
”Saat tehdä mitä vain ja milloin haluat.”
”Etkö menisi töihin?” naapuri kysyi.
Kolusin kirjoituspöydän laatikkoa ja löysin ryyppyputkeni aikana saamani vaaleanpunaisen käyntikortin.
Sensitive Films.
Soitin numeroon ja ilmoitin hakevani töitä. Minut pyydettiin firman toimistoon keskustaan. Rakennus oli matala nelikerroksinen pilvenpiirtäjien puristuksissa. Astuin pimeään huoneeseen, jonka takassa roihusi tuli. Pöydillä paloi kynttilöitä. Keskellä huonetta oli suurempi pöytä täynnä papereita. Paksuilla tummanvihreillä samettiverhoilla peitettyjen ikkunoiden luona seisoi kalju kalpea mies yllään kirkkaanpunainen pitkä ja kapea takki, jonka saumat ja napit olivat kullanväriset. Hän osoitti kädellään nojatuolia.
”Miksi haluat töihin?”
”Työt kiinnostavat.”
”Tämä ei ole tavallinen työ. Tiedätkö, millaisia elokuvia teemme? Olemme varsin rohkea elokuvayhtiö.”
”Haluan paikan.”
Tietysti pornoelokuvayhtiössä työskenteleminen kiinnosti.
”Eiköhän jotain järjesty.”
Lähtiessäni olin tyytyväinen. Saisin paikan aikuisviihdealalta.
Kadulla mies myi hodareita. Ostin yhden ja katselin ympärilleni. Vastapäinen talo oli autio, mutta joku katsoi minua sen laudoitetusta ikkunasta.
