Hae tästä blogista

tiistai 11. joulukuuta 2018

Teemu Paarlahti: Radan varrella Waterloo

Radan varrella on aina lopulta Waterloo.

Ja sillä radalla kulkevat Nieminen, Raine, Hävikki ja moni muu oman elämänsä luuseri.

He ovat kulkijoita, joita on pakko rakastaa rupineen kaikkineen. Ja ennen viimeistä pistettä kirjailija kohtaa Gotfrey Coxin, pikkupoikana luomansa ja yli neljäkymmentä vuotta unohduksissa pölyttyneen sankarinsa. Siinä ei ehkä havise historia, mutta jokin kuitenkin. Kirja sisältää kolmetoista mietteliästä rikosnovellia ja runosikermän sekä kirjoittajan esi- ja jälkisanat.

Teemu Paarlahti on kirjallinen puuhailija Mänttä-Vilppulan taidekaupungista. Hän on kirjoittanut yli 35 vuotta kaikenlaista rahasta ja rakkaudesta ja menestynyt matkan varrella monissa kirjoituskilpailuissa. Paarlahdelta on aikaisemmin ilmestynyt useita teoksia, kuten näytelmä Meidän Luther (2018) ja runoteos Oikeastaan aika hyvä (2018).

Pehmeäkantinen, 181 s. ISBN 978-952-7211-30-4. Kannen kuva: Teemu Paarlahti, kannen layout: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 17,50 € (ei postikuluja), Suomalaisen verkkokaupassa 19,95 € (plus postikulut).

Tekstinäyte novellista "Kolme sanaa":

– Pappi.
Susanna kääntyi katsomaan vuoteessa makaavaa miestä.
– Anteeksi?
– Pappi. Hommaa tänne pappi.
Susannasta potilas näytti tyypiltä, joka ennemminkin kutsuisi viime hetkilleen huoran kuin hengenmiehen, mutta ilmeisesti tämä oli tosissaan.

Mies oli tuotu sairaalaan pahoin loukkaantuneena. Tarkemmin sanottuna häntä oli lyöty leipäveitsellä vatsan alueelle. Jos tepponen olisikin tehty tavallisella puukolla, mahdollisuuksia olisi ollut, mutta nyt keittiökalu oli rouhaissut useita sisäelimiä ja tilanne näytti kovin vähätoivoiselta.
– Eikä ketä tahansa, vaan se taksikuskin poika Ahlmanin kulmilta.
Susanna oli valmistunut vasta keväällä ja kaikki tässä sairaalassa oli vielä uutta. Kävellessään kohti kansliaa hän mietti kuumeisesti, miten tällaisissa tilanteissa oli neuvottu toimimaan. Vuokolta ei voinut mennä kysymään, se tokaisisi kuitenkin jotakin nuorista hoitajista, joiden perään sai koko ajan olla katsomassa…
Kanslian seinä oli paperin kuormittama. Ylhäällä vasemmalla Susannan silmä kuitenkin näki violetilla kirjoitetun sanan ”sairaalapastori” ja sen alla joukon numeroita.

***

Sairaalapastori Ensio Nieminen vietti kesälesken illansuuta sohvalla. Vaimo viihtyi suvena mökillä, mutta Niemistä ei lepikossa kortteeraaminen kiinnostanut. Kuka täysipäinen kaipasi saunaa ilman suihkua ja hiusten pesemistä löylyhuoneen ikkunalaudalla kuumenneella shampoolla? Töihinkin oli täältä kaupungin eteläisestä lähiöstä lyhyempi matka ja makkarat saattoi grillata myös uunissa.
Puhelin rämähti pöydällä. Näytössä näkyi sairaalan numero.
Nuori ääni aallon toisessa päässä vaikutti olevan peräisin vaaleaveriköstä, jonka kuppikoko oli kohtalainen.
– Anteeksi, mutta mahtoiko isänne ajaa taksia?

Nieminen oli sairaalatyön vuosinaan tottunut kaikenlaiseen, varsinkin psykiatrisella puolella. Mutta mitä nyt taas, aiemmin tuntematon sisarpuoli kukaties?
– Hieman yllättävä kysymys, mutta vastaus on myöntävä, hän tokaisi.
– Siinä tapauksessa olette etsimäni mies, nainen huokaisi autuaana.
Rutiinit olivat Niemiselle tuttuja. Lyhythihainen virkapaita riitti hyvin näin kesällä, kevyt sipaisu peilin edessä pitkin tukkaa. Sänkikään ei tunkenut vielä liiaksi leuan läpi.
Niemisen silmät osuivat lattiaan kirjahyllyn edessä. Vaimon etelänmatkalta ostama enkeli makasi haljenneena permannolla. Nieminen ei muistanut moneen päivään käyneensä lähelläkään hyllyä. Kurtistettuaan kevyesti otsaansa hän tarttui puhelimeen.
Puukotettu mies sairaalassa kyselee taksikuskin poikaa Ahlmanin kulmilta. Sen täytyy olla Ahonen, Nieminen mietti hetkeä myöhemmin odotellessaan mittariautoa kotitalonsa alaovella.


keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Juri Nummelin (toim.): Sininen tiikeri. Kryptozoologisia tarinoita

Loch Nessin hirviö, Isojalka, jeti, yksisarvinen, chupacabra... Tarunhohtoisia eläimiä, joista on olemassa lukuisia havaintoja. Näitä havaintoja tutkii kryptozoologia, sinnikkäiden yksilöiden harjoittama näennäiseläintiede, joka hylkii valtatieteen näkemyksiä paranoidisella jääräpäisyydellä. Mutta entä jos lumimies sittenkin on olemassa...? 

Sininen tiikeri on ensimmäinen suomalainen kirja, joka koostuu kryptozoologisista novelleista. Teoksen tarinoissa esiintyy myyttisiä tai kansantarujen eläimiä ja muita olentoja. Kirjoittajina on useita spekulatiivisen fiktion ja kauhun nykymestareita, kuten Magdalena Hai, Jussi Katajala ja Artemis Kelosaari. Kirjassa on myös Juri Nummelinin kryptozoologiaa lyhyesti taustoittava esipuhe. Lähde matkalle lindinmadon, savolaisten dinosaurusten ja merenneitojen maailmaan!

Pehmeäkantinen, 252 s. ISBN 978-952-7211-29-8. Kansikuva: Rimma Erkko, kannen layout: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,90 € (ei postikuluja), Suomalaisen verkkokaupassa 22,95 € (ei postikuluja).

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle
Jani Kangas: Lindinmadon jäljillä (julkaistu alun perin nimellä “Kryptozoologi” teoksessa Kirotun kirjan vartija, Jalava 2016)
Magdalena Hai: Matkantekijä
Jussi Katajala: Sininen tiikeri
Rimma Erkko: Hän joka on uskollinen
Anu Korpinen: Helvetin raivo
Emmanuel Arse: Neiti Korpi ja Savon dinosaurukset
Eero Korpinen: Kolmesta dollarista
Artemis Kelosaari: Fidžin keikka

maanantai 8. lokakuuta 2018

Juri Nummelin (toim.): Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja

Raamattu-tarinat ovat muodostaneet oman pienen alalajityyppinsä suomalaisessa kirjallisuudessa jo pitkään, aina Kaarlo Bergbomin ajoista alkaen. Belsazarin pitoihin käyttökirjallisuuden tutkija Juri Nummelin on koonnut yksitoista novellia, joiden taustalla on jokin Raamatun tarina. Teoksen kirjoittajia ovat muun muassa Hilja Haahti, Volter Kilpi, Eino Leino ja Elvira Willman.

Kirjaan kuuluu myös Juri Nummelinin Raamattu-kirjallisuuden tyylipiirteitä ja ominaisuuksia tutkaileva essee sekä suomalaisen Raamattu-kirjallisuuden alustava bibliografia. Myöhemmin sarjassa ilmestyy muita kirjoja suomalaisen Raamattu-kirjallisuuden pohjalta.

Pehmeäkantinen, 128 s. ISBN 978-952-7211-20-5. Kansi: J. T. Lindroos Gustave Dorén pohjalta. Bookyn verkkokaupassa 16,80 € (ei postikuluja), ei vielä BoD:n verkkokaupassa, ei vielä Adlibriksen eikä Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Sisällysluettelo: 

Juri Nummelin: Lukijalle
Juri Nummelin: Kolme tapaa suhtautua Raamattuun perustuvaan kirjallisuuteen
Elviira Willman: Murha-enkeli (Uuden ajan kynnyksellä: Suomen työväen alpumi, 1905)
Volter Kilpi: Simson ja Delila (ote romaanista Bathseba, Otava 1900)
Fredrika Runeberg: Simrit (teoksesta Kuvauksia ja unelmia, Edlund 1900, suom. Ilta [Elin Hagfors], alun perin Teckningar och drömmar, Sederholm 1861)
Irma Tähtiranta: Köyhän lesken tarina (ote romaanista Suunemin vaimo, Otava 1948)
Kaarlo Bergbom: Belsazarin pidot (Joukahainen V, 1864, julkaistu uudestaan Paavo Cajanderin toimittamana teoksessa Kaarlo Bergbomin kirjoitukset, SKS 1907) 
Eino Leino: Niniven lasten tarina (teoksesta Päiväperhoja, Eero Erkko 1903)
Veikko Virmajoki: Parhain joululahja (Joulupukki 1933)
Eino Leino: Tietäjät itäiseltä maalta (Uusi Suometar 25.12.1900)
Hilja Haahti: Kuningaslapsen tähti (teoksesta Seimeltä ristin luo, Otava 1926)
Atte Ennala: Eserin vehnäpelto (Joulupukki 1943)
Arvid Järnefelt: Leipäkannikka (teoksesta Hiljaisuudessa, Otava 1913) 
Adna Salama: Nahum ja tyttärensä (Joulu-Ilo 1906)
Suomalainen Raamattuun perustuva kaunokirjallisuus: alustava bibliografia


sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Juri Nummelin: Yksityisetsivä

Turkulainen yksityisetsivä Jorma Kulma puuhailee nousevan äärioikeiston parissa ja joutuu tekemään tiliä menneisyytensä kanssa. Aatetovereista ei ole apua enää siinä vaiheessa, kun elämänhallinta pettää. Vatsakaan ei toimi halutulla tavalla. Sydämen tykytyksiä aiheuttaa myös Lausteella asuva senegalilainen pakolainen Francois, jonka lihaksikkaasta vartalosta Jorma Kulma huomaa haaveilevansa.

Juri Nummelinin Yksityisetsivä on jotain aivan muuta kuin perinteiset rikosromaanit, härski, arvaamaton, asiaton, poliittinen.

Kirjasta sanottua: "Perinteisenä rikosromaanina Yksityisetsivää ei kannata opiskella. Kirjan kuvasto on tarkoituksellisen ronskia eikä taatusti istu minkään asian valtavirtaan. Itseni kaltainen kaikenlaisissa liemissä keitetty lukija puolestaan ottaa hyvän asennon, antaa tekstin viedä ja nauttii. (...)  Ennen kaikkea Nummelinin tekstistä huokuu, että kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Ammattilaisuus ja –maisuus syntyvät siitä. Jäljestä näkee, että kirjoitteleminen on vuosia sitten muuttunut kirjoittamiseksi. Teksti kulkee ja kuljettaa. Sen ääressä tulee vähän samanlainen olo kuin seuratessaan ammattitaitoista remonttimiestä tapetointitöissä: tekemistä on ilo katsella, vaikka ei yhtään tykkäisi seinille läiskittävän tavaran kuosista. Kun homma käy." (Teemu Paarlahti) "Nummelin (...) on hyvä kirjoittaja ja saanut tässäkin juonen ja dialogin kulkemaan." (Antti Turunen, Ruumiin Kulttuuri)

Juri Nummelin (s. 1972) on kovaksikeitetyn ja noir-kirjallisuuden asiantuntija, joka tuntee vaistonvaraista inhoa pitkiä ja yhteiskuntakriittisiksi väitettyjä skandidekkareita kohtaan. Hän lukee aina mieluummin vanhan Ilves-sarjan pokkarin kuin sarjamurhaajan tempauksista kertovan hittijännärin.

Pehmeäkantinen, 228 sivua. ISBN 978-952-7211-24-3. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus toimituskulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,90 € (ei toimituskuluja). Ei vielä Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.

Tekstinäyte:

I

”Tuosta ovesta mennään sisään, tästä ulos.”
Kaveri mulkaisi minua. Nuori tyyppi, reilu kaksikymppinen, vaaleanruskea, niin kuin somalit useasti. "Lukeeko tässä muka, että pitää mennä tuosta ovesta?"
Rupesi nenäkkääksi vai? "Aina sisälle mennään vasemmalta ja ulos tullaan oikealta", sanoin.
"Ei se ole mikään liikennesääntö. Sitäpaitsi mähän olen menossa ulos oikealta."
"Vasemmalta."
"Siis mitä? Kummasta sitä nyt mennään? Tiedätkö itsekään?"
"Rupeatko vittuilemaan vai?"
"Hei, päästä nyt vaan ohitse, mulla on kiire bussiin."
"No mene sitten", sanoin ja väistin. Kaveri lehahti ohi hajuvedeltä löyhkäten. Olin kuulevinani että se mutisi itsekseen vitun urpo. Mietin hetken, että taklaisin sen maahan, mutta se ei ehkä näyttäisi hyvältä.
"Perkeleen mutiainen”, mutisin perään ja painuin Wiklundin lipan alta torille ja suoraan auringonpaahteeseen. Maalaismyyjät olivat jo laittamassa kojujaan pois. Maahan oli pudonnut joltain myyjältä pari tomaattia. Kumarruin ja poimin ne käteeni.
"Tule silloin kun tavaroista maksetaan." Se oli joku kurttuinen jyväjemmari.
"Heti huomenna", sanoin kääntymättä ja maiskuttelin tomaatteja kävellessäni autolleni.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kari Glödstaf: 1000 mykkäelokuvaa. Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta

Mykän elokuvan aikakausi kesti noin neljäkymmentä vuotta, sen jälkeen niitä on tehty vain satunnaisesti. Kulta-aikana valmistuneista kymmenistä tuhansista nimikkeistä vain ani harva on säilynyt ja yleisesti arvioidaankin, että jopa 80 prosenttia kaikista tehdyistä mykkäelokuvista on tuhoutunut tai kateissa. Säilyneet ovat sirpaleina ympäri maailmaa: ei ole tavatonta, että saksalainen elokuva löytyy Suomesta, amerikkalainen Venäjältä, italialainen Australiasta tai ranskalainen Norjasta.

1000 mykkäelokuvaa tarjoilee laajan katsauksen aivan ensimmäisistä lyhytelokuvista 2000-luvun viimeisimpiin tuotantoihin. Keskiössä ovat pitkät näytelmäelokuvat, merkittävimpiä lyhytelokuvia unohtamatta. Lähde mukaan kolme eri vuosisataa kattavalle seikkailulle!

Kari Glödstaf (s. 1974) on lappeenrantalainen tietokirjailija ja mykkäelokuvaentusiasti, joka haalii kokoelmiinsa lähes kaikkea aiheeseen liittyvää. Hän ylläpitää Mykkäelokuvasivustoa, tekee tiivistä yhteistyötä Forssan Kansainvälisten Mykkäelokuvafestivaalien kanssa ja on hiljattain avustanut KAVI:a kotimaisten mykkäelokuvien rekonstruoimisessa. 1000 mykkäelokuvaa: sirpaleita elokuvan kulta-ajalta on hänen kolmas teoksensa.

Pehmeäkantinen, 444 s. ISBN 978-952-7211-23-6. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 30 € (plus postikulut), Booky.fissa 26,70 € (ei postikuluja), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 34,95 € (plus postikulut), Adlibriksen  verkkokaupassa 27,70 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte: 

AARNE-HERRAN RAHAT
Herr Arnes pengar. En vinterballad i 5 akter

Mauritz Stillerin pääteoksena pidetty Aarne-herran rahat on Selma Lagerlöfin novelliin perustuva balladi kolmesta skotlantilaisesta palkkasotilaasta. Kustaa Vaasan joukoissa taistelleet sotilaat vangitaan, mutta heidän onnistuu paeta ja pakomatkan aikana he syyllistyvät veritekoon, joka uhkaa viedä heidät hirsipuuhun. Pakomatka Ruotsista Skotlantiin keskeytyy, koska meri on jäässä, joten murhamiesten ei auta kuin odottaa kevättä ja toivoa, ettei heidän tekemänsä rikos selviä siihen mennessä.
Suurella rahalla ja vaivalla luotu elokuva lukeutuu mykän kauden suuriin mestariteoksiin. Julius Jaenzonin kuvaus on loisteliasta ja lähestulkoon jokainen kuva kuin maalaus: harvoin on talvimaisemia käytetty yhtä hyvin hyödyksi kuin tässä elokuvassa. Tuotantopuoli on toteutettu huolellisesti aina pienintä yksityiskohtaa myöten. Tarinan jännite pysyy vahvana loppuun asti ja elokuva huipentuu tavalla, jota ei hevin unohda. Lopun hautajaissaattue on todennäköisesti vaikuttanut sekä Fritz Langin Niebelungein lauluun (1924) että Sergein Eisensteinin Iivana Julmaan (1944). Gustaf Molander ohjasi aiheesta uusintaversion vuonna 1954.
1919 RUOTSI
Tuotanto: Svenska Biografteatern. Tuottaja: Charles Magnusson. Ohjaus: Mauritz Stiller. Käsikirjoitus: Gustaf Molander, Mauritz Stiller (Selma Lagerlöfin novellista). Kuvaus: J. Julius (Julius Jaenzon). Lavastus: Harry Dahlström, Alexander Bako. Puvustus: Axel Esbensen.
Näyttelijät: Mary Johnson (Elsalill), Richard Lund (Sir Archie), Erik Stocklassa (Sir Philip), Bror Berger (Sir Donald), Wanda Rothgardt (Berghild), Hjalmar Selander (Aarne-herra), Concordia Selander (Aarnen vaimo).
Ensi-ilta: 28.9.1919 / 3.12.1919

AATAMIN PUVUSSA JA VÄHÄN EEVANKIN

1930-luvulle tultaessa äänielokuvan lopullinen läpimurto myös Suomessa oli vain ajan kysymys. Ensimmäiset äänielokuvat saapuivat Helsinkiin syksyllä 1929, mutta omia tuotantoja jouduttiin odottamaan vielä reilun vuoden ajan. Ensimmäisenä tilanteeseen reagoi Suomi-Filmi, joka päätti kesken jälkituotantovaiheen muokata Agapetuksen romaaniin pohjautuvasta komediasta Aatamin puvussa ja vähän Eevankin ääniversion. Jos oikein tarkkoja ollaan, musiikin lisäksi elokuvassa kuullaan muutama laulu ja äänitehoste. Tämä kuitenkin riitti aikalaisyleisölle, sillä elokuva oli valmistusvuotensa suuria menestyksiä. Aihe on sittemmin filmattu vielä kolmesti (1940, 1959, 1971).
Maaseudulle sijoittuva seikkailuhupailu oli näyttelijänä paremmin muistetun Jaakko Korhosen esikoisohjaus. Osaavan työryhmän avustuksella Korhonen onkin onnistunut siirtämään vauhdikkaan tarinan valkokankaalle varsin mallikkaasti. Vuoropuhelu on erityisen onnistunutta, ja vaikka välitekstit kieltämättä laskevatkin tehoa, Korhosella on taito rytmittää puhejaksot muun toiminnan joukkoon ilman, että kokonaisuus kärsisi. Miespääosakaksikko on mainio, mutta muut näyttelijät jäävät harmillisen kasvottomiksi. Elokuva jäi Carl von Haartmanin Kajastuksessa (1930) debyyttinsä tehneen Elsa Segerbergin toiseksi ja samalla viimeiseksi elokuvarooliksi, sillä hän kuoli kolme vuotta myöhemmin tuberkuloosiin.
1931 SUOMI
Tuotanto: Suomi-Filmi Oy. Tuottaja: Erkki Karu. Ohjaus: Jaakko Korhonen. Käsikirjoitus: Jaakko Korhonen (Agapetuksen romaanista). Kuvaus: Eino Kari. Lavastus: Carl Fager. Maskeeraus: Hannes Kuokkanen.
Näyttelijät: Joel Rinne (Himanen), Elsa Segerberg (Alli, nimismiehen tytär), Yrjö Tuominen (luutnantti Paavo Kehkonen), Kaarlo Saarnio (asemapäällikkö Viirimäki), Uuno Montonen (Kalle Vikström, vankikarkuri), Heikki Välisalmi (nimismies).
Ensi-ilta: 2.2.1931

AAVIKON KULKURI
Tumbleweeds

William S. Hart esittää viimeisessä elokuvassaan ikääntynyttä karjatilan työnjohtajaa, joka kieltäytyy hyväksymästä hallituksen kaavailemia maanomistusuudistuksia. Hänen mielensä muuttuu, kun hän tapaa kauniin Mollyn, jonka kanssa haluaa asettua aloilleen. Elokuva on tyylikäs lopetus vanhalle lännenmiehelle, jota Peter von Bagh kuvaa ”sankariksi, kuin maan päälle astuneeksi Kristukseksi, jonka sanomisissakin oli usein raamatunlauseiden sävyä”. Aavikon kulkurista on lyhyt jakso Martin Scorsesen Georges Méliès -tribuutissa Hugo (2011).
1925 YHDYSVALLAT
Tuotanto: William S. Hart Productions. Tuottaja: William S. Hart. Ohjaus: King Baggott. Käsikirjoitus: C. Gardner Sullivan (Hal G. Evartsin tarinasta). Kuvaus: Joseph H. August.
Näyttelijät: William S. Hart (Don Carver), Barbara Bedford (Molly Lassiter), Lucien Littlefield (Kentucky Rose), J. Gordon Russell (Noll Lassiter), Richard R. Niell (Bill Freel), Jack Murphy (Bart Lassiter), James Gordon (Joe Hinman).
Ensi-ilta: 20.12.1925 / 12.9.1927

tiistai 7. elokuuta 2018

Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista

Historian hämäriin unohtuneita outoja sarjakuvalehtiä, nostalgisia muistoja, kaakattavia kalkkunoita. Heimosotureita, jättiläisapinarobotteja, sumeaa tieteislogiikkaa. Romantiikkaa, taikuutta, seikkailua, rockia.

Kirjoituskokoelman esseet, kolumnit ja arvostelut valottavat kaiken tämän ja monen muun lisäksi suomalaisen sarjakuvalehdistön historiaa ja vaiheita 1940-luvun Piirtopaloista 2010-luvun lopun Läskimoosekseen.

Teos on laajennettu laitos vuonna 2009 omakustanteena ilmestyneestä samannimisestä teoksesta.

"Ronkainen kirjoittaa asiantuntevasti, selkeästi ja analyyttisesti ja innostuu hersyvään ironiaan käsitellessään hölmöjä tarinoita. Kökköjä viritelmiä löytyy niin suomalaisista seikkailusarjoista kuin ulkomaisista toimintapläjäyksistä. Omaan makuuni teoksen helmi on lennokas ja pitkähkö Taika-Jim-artikkeli (...). Ronkainen kytkee sarjat hyvin aikakautensa yhteiskuntaan ja tarjoaa samalla tietoa mm. sarjakuvaformaateista, kirjapainotekniikasta ja suomalaisesta kustannustoiminnasta. Hän keventää ja värittää tekstiä monipuolisella kielellä sekä oivaltavilla otsikoilla ja väliotsikoilla." (Sampsa Kuukasjärvi, Kvaak.fi)

Timo Ronkainen (s. 1967) on sarjakuvapiirtäjä, -kriitikko ja -tekstaaja sekä Disney-sarjakuviin erikoistuneen Ankkalinnan Pamaus -lehden päätoimittaja. Aiemmin Ronkaiselta on ilmestynyt kirja Carl Barks - Ankkamestarin salaisuus (2018). Hänelle myönnettiin sarjakuvaneuvoksen arvonimi vuonna 2018.

Pehmeäkantinen, 151 s. ISBN 978-952-7211-26-7.  Laajasti kuvitettu. Kannen suunnittelu: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Booky.fissä 16,80 € (ei postikuluja), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 19,95 € (plus postikulut), Adlibriksen verkkokaupassa 15,90 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte artikkelista "Koltan perintö":

Ami Hauhion Koltan perintö poikkeaa melkoisesti sodan aikana piirretystä Maan mies Marsissa -sarjakuvasta. Aiheet ja tapahtumapaikat ovat kotoisen supisuomalaisia ja maanläheisiä, mutta seikkailussa on silti eksotiikkaa.
Sarjakuva aloitti jouluna 1944 ilmestyneessä Valojuova-lehden näytenumerossa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli ohi. Syyskuussa 1944 allekirjoitettu Moskovan välirauha oli lopettanut vihollisuudet. Lapin sota saksalaisten karkottamiseksi pois Suomesta oli kuitenkin käynnissä. Ensinumeronsa pääkirjoituksessa Valojuova valoi uskoa sodan jälkeiseen rauhan ja jälleenrakennuksen aikaan:
”[...]jotta kansamme voisi selviytyä välirauhanehtojen täyttämisestä, tarvitaan näissä pyrinnöissä rohkaisevaa, ajankohtaista ja opastavaa hengenravintoa niin sanan kuin kuvienkin muodossa. [...] Vakavan luettavan ohella Valojuova tarjoaa lukijoilleen kevyempää ainehistoa novellien, kilpatehtävien, kaskujen, sarjakuvien jne. muodossa.”
Koltan perintö sijoittuu Suomen Lappiin, mutta mikään ei viittaa siellä käynnissä olleisiin sotatoimiin. Hauhio on selkeästi pyrkinyt tekemään eskapistista viihdettä ankeiden olojen keskelle. Sarjan kuvissa avautuvat rauhalliset lapinmaisemat; aavat, puhtaanvalkeat lumilakeudet, missään ei ole jälkeäkään poltetuista kylistä tai asunnoista. Ikään kuin sotaa ei olisi ollutkaan.
Sarjakuvan päähenkilö Pekka Pounu saa kuolevalta isoisältään lappalaisen lypsinnaapun, jonka salapohjaan on piilotettu tuohenpalalle piirretty aarrekartta. Yhdessä ystävänsä Lauri Lampion kanssa hän päättää ryhtyä etsimään aarretta. Pahaksi onneksi isoisän taloudenhoitaja on toiminut myös aarteen paikasta kiinnostuneiden konnien laskuun. Rosvot saavatkin kartan haltuunsa, mutta onneksi Pekka oli ehtinyt tehdä kartasta jäljennöksen.

Kustantamo Helmivyön syksyn 2018 kirjat

Media, tässä tapauksessa Keskisuomalainen, on julkaissut syksyn kirjojen kattavan luettelon. Helmivyön kirjat siitä kuitenkin puuttuvat, siitä yksinkertaisesta syystä, että kustantamon listaa ensi syksyn kirjoista ei ole vielä tehty. Mutta tässä se nyt on, ehkä tieto näistä ehättää jonkin toisen lehden luetteloon. Osa tässä olevista kirjoista piti ilmestyä jo viime keväänä, mutta eivätpä vain ehtineet.


Tietokirjat: 

Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista. Ilmestynyt elokuussa. 
Sarjakuvantekijän ja sarjakuvakriitikon monipuolinen kirjoituskokoelma sarjakuvan historian outouksista. 


Kari Glödstaf: 1000 mykkäelokuvaa. Sirpaleita elokuvan kulta-ajalta. Ilmestyy elokuussa. 
Mittava hakuteos, jossa tunnettu mykkäelokuvien puolestapuhuja esittelee tuhat mykkäelokuvaa. 

Kaunokirjallisuus: 

Teemu Paarlahti: Radan varrella Waterloo. Ilmestyy loka-marraskuussa.
Kirjoituskilpailuissa pärjänneen Paarlahden rikosnovellikokoelma. 

Juri Nummelin: Yksityisetsivä. Ilmestyy syyskuussa. 
Vuoteen 2005 sijoittuva rikosromaani turkulaisesta yksityisetsivästä, joka hääräilee nousevan äärioikeiston riveissä.


Harri István Mäki: Peilipatsas. Ilmestyy lokakuussa. 
Tunnetun kirjailijan mystinen pienoisromaani Prahasta. 

Belsazarin pidot ja muita Raamattuun perustuvia novelleja. Toim. Juri Nummelin. Ilmestyy syyskuussa.
Yksitoista vanhaa novellia, jotka perustuvat Raamattuun, kirjoittajia mm. Kaarlo Bergbom, Hilja Haahti ja Atte Ennala. Mukana kirjan toimittaneen Juri Nummelinin esipuhe ja johdantoessee.