Kari Uusitalo: Elokuvaneuvoksen kynästä: elokuvakritiikkejä vuosilta 1979-1993

Elokuvaneuvos Kari Uusitalo on kotimaisen elokuvan merkittävin historioitsija ja Suomen Kansallisfilmografia -sarjan päätoimittaja sekä monien dokumenttien ohjaaja. Hän on toiminut myös elokuvakriitikkona, mutta tämä puoli hänen työstään on usein jäänyt syrjään.

Elokuvaneuvoksen kynästä korjaa tilanteen. Se on valikoima Uusitalon vuosina 1979-1993 Hyvinkään Sanomiin kirjoittamia arvioita. Pääpaino on kotimaisen elokuvan kultakaudessa, ja teksteistä välittyy syvä innostus ja asiantuntemus aiheeseen. Uusitalon kritiikit ovat mainio keino hahmottaa maamme elokuvan kehitystä ja ajankuvaa. Kirja sisältää myös Uusitalon haastattelun. Kirjan ovat toimittaneet porilaiset elokuvaharrastajat Rami Nummi ja Hanna Dahlroos.

Pehmeäkantinen, 240 s. ISBN 9789527469606. Kansi: J.T. Lindroos; kuva elokuvasta Älä nuolase... (1962). BoD:n sivuilla 22,90 € (plus postikulut), saatavana myös muista verkkokaupoista.

Kirjan sisällysluettelo

Esipuhe 

Kari Uusitalolle kotimainen elokuva on ollut elämäntyö

Koskenlaskijan morsian 

Nummisuutarit 

Meidän poikamme 

Korkein voitto

Tukkipojan morsian 

Siltalan pehtoori 

Pohjalaisia 

Juha 

Juurakon Hulda 

Tulitikkuja lainaamassa 

Jääkärin morsian 

Varastettu kuolema 

Syyllisiäkö? 

Markan tähden 

Rykmentin murheenkryyni 

Vieras mies tuli taloon

Eteenpäin – elämään 

Helmikuun manifesti 

Aktivistit 

Miehen tie 

Runon kuningas ja muuttolintu 

Kulkurin valssi

Suomisen perhe 

Valkoiset ruusut 

Ballaadi 

Sellaisena kuin sinä minut halusit 

Linnaisten vihreä kamari 

Houkutuslintu

Minä elän 

Ihmiset suviyössä 

Laitakaupungin laulu 

Prinsessa Ruusunen 

Rosvo Roope

Härmästä poikia kymmenen 

Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin 

Gabriel, tule takaisin 

Sadan miekan mies 

Kesäillan valssi 

Rovaniemen markkinoilla 

Valkoinen peura 

Omena putoaa

Niskavuoren Heta 

Pekka Puupää

Morsiusseppele 

Sininen viikko

Mä oksalla ylimmällä

Kaksi vanhaa tukkijätkää 

Kun on tunteet

Onnelliset 

Kukonlaulusta kukonlauluun

Säkkijärven polkka 

Kihlaus

Pastori Jussilainen 

Tuntematon sotilas 

Lain mukaan 

Silja – nuorena nukkunut 

Elokuu

Risti ja liekki 

”1918”

Miriam

Niskavuori taistelee 

Mies tältä tähdeltä 

Suuri sävelparaati 

Opettajatar seikkailee

Toivelauluja 

Kaasua, komisario Palmu! 

Oksat pois… 

Pikku Pietarin piha 

Älä nuolase… 

Pikku Suorasuu 

Yksityisalue 

Vaarallista vapautta 

Pojat 

Käpy selän alla

Työmiehen päiväkirja

Pähkähullu Suomi 

Kuuma kissa? 

Asfalttilampaat 

Punatukka 

Kesyttömät veljekset

Kahdeksan surmanluotia

Laukaus tehtaalla 

Antti Puuhaara 

Jäniksen vuosi

Runoilija ja muusa 

Vartioitu kylä 1944 

Täältä tullaan, elämä!

Korpinpolska

Mitäs me sankarit

Tulipää 

Yö meren rannalla 

Ajolähtö 

Rikos ja rangaistus 

Mona ja palavan rakkauden aika 

Pessi ja Illusia

Uuno Turhapuro armeijan leivissä 

Rakkauselokuva 

Rosso 

Tuntematon sotilas 

Rami Nummi - Max Ryynänen: Epäkirjailija Armas J. Pulla

Epäkirjailija Armas J. Pulla on esseistinen rakkaudentunnustus kirjailija, mainosmies, kulinaristi ja käsikirjoittaja Armas J. Pullan elämäntyölle. Käsikirjoitusten ja lehtiartikkelien lisäksi Pulla julkaisi lähes sata teosta, ja hän oli sotien jälkeisen Suomen keskeisiä sivistyspersoonallisuuksia, joka oli tuttu näky myös televisiossa. 

Rami Nummen ja Max Ryynäsen kirja kartoittaa Pullan perintöä pikareskimaisesta historiankirjoittamisesta kulttuuriperinnön puolustamiseen ja anekdoottien keräilyyn. Pulla itse kutsui itseään epäkirjailijaksi, ja hänen kevyt, leikkisä kirjoitustyylinsä on toiminut mallina Epäkirjailija Armas J. Pullalle. Nummi ja Ryynänen käyvät läpi Pullan valtaisaa perintöä hankauksia ja eksymisen kokemuksia kaihtamatta.

Rami Nummi on porilainen kirjoittaja, joka on erikoistunut kotimaiseen elokuvaan. Hänen kiinnostuksenkohteisiinsa lukeutuvat myös esseistiikka ja viihdekirjallisuus.

Max Ryynänen on itähelsinkiläinen epäkirjailija. Hänen viimeisin teoksensa Mechelinin tähtiä (2022) polemisoi ruokaa, ravintoloita, kokkaamista ja kulinarismia - kärkeviä näkemyksiä kaihtamatta. Ryynäsen tavoitteena on tulla Umberto Ecoksi (tai Susan Sontagiksi). Soveltavana esteetikkona Ryynänen on kirjoittanut elokuvasta, politiikasta, urheilusta ja kulttuuriperinnöstä, sekä mannermaisesta ja intialaisesta filosofiasta. Lisää kotisivuilla: maxryynanen.net.

Pehmeäkantinen, 128 s. ISBN 9789527469316. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 e (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Sisällysluettelo: 

1. Epäkirjailija

2. Armas J. Pullan elämänvaiheista

3. Matalaa kulttuuriteoriaa

4. Karjalainen kulinaristi

5. Muotipulla

6. Kaupunkitutkija Armas J. Pulla

7. Veijari

8. Katsaus Pullan elokuviin

9. Yhteistyömietteitä (Lopuksi)

Armas J. Pullan bibliografia

Tekstinäyte ensimmäisestä luvusta: 

Olemme näin kiertoteitse alustaneet sitä, kuka ja mikä on Armas J. Pulla. Ei ole ainoastaan niin, että Pullaa voi hyvällä syyllä kutsua Suomen Umberto Ecoksi – joskin ilman akateemista ulottuvuutta, mutta eihän hänen lapsuutensa Viipuri tai sodanjälkeinen Helsinkikään ollut maailman vanhin yliopistokaupunki Bologna, jossa Eco teki mittavimman uransa (kasvettuaan Torinon lähellä) – vaan on niinkin, että Pulla oli elokuvakäsikirjoittaja, romaanikirjailija, tietokirjailija, kuunnelma- ja näytelmäkäsikirjoittaja, kolumnisti, pakinoitsija, piirtäjä ja mainosmies, joka perusti ranskalaisen gastronomisen yhdistyksen Chaîne des Rôtisseursin Suomen jaoston eli Paistinkääntäjien veljeskunnan. Nykyään ei moni enää Pulla tunne, mutta hän teki yhden Suomen kaikkien aikojen merkittävimmistä sivistysurista.

Kaikkihan me teemme kaikenlaista, mutta on harvinaista, että tekijä jättää jälkeensä kokemuksen, jota yllä kuvataan Armas J. Pullaankin sopivasti. Se on kokemus mielipuolisen mittavasta, Econ käsittein (positiivisesti) skitsofreenisesta, elämäntyöstä, jonka yllä ei leiju ”elämäntyön” tunkkainen ja yksioikoinen leima. Pullasta ei voisi kirjoittaa otsa rypyssä, että sinä ja sinä vuonna hän löysi äänensä. Hänen barokkisen runsas ja aihepiireiltään loputtomasti ja triviaalisti haarautuva tuotantonsa mahdollistaa ruutuhyppelyn, josta ei välttämättä seuraa mitään ehjää tai syvällistä, mutta joka kuitenkin tuntuu siihen perehtyvän mielestä uskomattoman arvostettavalta ja inspiroivalta.