Juri Nummelin: Epämiellyttäviä päähenkilöitä

Kansi: J.T. Lindroos

Kovaksikeitetty dekkari on amerikkalaisimpia kaikista kirjallisuudenlajeista, jonka viehätys ei ole lakannut vielä 2000-luvullakaan, vaikka kertomakirjallisuus on muutoin hakenut uusia uomia. Uusien hohdokkaiden ja tylyjenkin kirjailijoiden rinnalla vanhat kovaksikeitetyt klassikot tulevat aina uudestaan.

Tietokirjailija ja toimittaja Juri Nummelin on rakastanut kovaksikeitettyä dekkaria siitä asti, kun luki Raymond Chandleria ensimmäistä kertaa 13-vuotiaana. Epämiellyttäviin päähenkilöihin on koottu Nummelinin asiaa käsitteleviä artikkeleita, esseitä, arvosteluja ja kirjoittajaesittelyjä vuosien varrelta. Käsitellyiksi tulevat niin uudet kuin vanhatkin alan tekijät, aina Chandlerista ja David Goodista alkaen. Kirjaa täydentävät erilaiset listaukset 2000-luvun parhaista noir-dekkareista ja muusta kutkuttavasta kamasta, joka ei bestseller-listoilla viihdy.

Epämiellyttäviä päähenkilöitä on tärkeä lähdeteos kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle.

Kirjan sisällysluettelo löytyy täältä.

Pehmeäkantinen, 292 sivua. BoD:n nettikaupassa 18 € plus toimituskulut. Bookyssa 17,60 € ilman postikuluja.

Tekstinäyte artikkelista "Tappaja sisälläni: kirja ja elokuvat":

Jim Thompson (1906–1977) oli amerikkalainen kioskikirjailija, jonka teoksista sanottiin jo kauan sitten, että ne ovat kuin viidenkymmenen sentin Dostojevskiä. Idea kuuluu jotakuinkin näin: Thompson käsittelee samoja asioita kuin tunnetumpi venäläinen kollegansa, mutta hänen kirjansa olivat lyhyempiä ja ne maksoivat kioskeissa ja drugstoreissa 50 senttiä.
Dostojevskillä on Raskolnikov, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa vuokraisäntänsä käytännössä ilman syytä, Thompsonilla on Lou Ford, fiksuja puhuva sekopää, joka tappaa kaksi naista käytännössä ilman syytä. Raskolnikov on köyhä opiskelija, jolla on periaatteessa syytäkin mennä sekaisin, mutta Lou Ford on suosittu nuori mies ja lisäksi pikkukaupungin apulaissheriffi. Hänellä ei ole syytä hulluuteensa. Thompson vie Dostojevskin tematiikan pidemmälle kuin venäläinen kollegansa ikinä uskalsi mennä.
Tappaja sisälläni ilmestyi alun perin vuonna 1952 ja on varmasti vaikutusvaltaisin niin sanottu paperback original eli kioskikirjana ilmestynyt romaani. Sen filmaamista suunnitteli tuoreeltaan Stanley Kubrick, mutta kun elokuva ei löytänyt rahoittajia, Kubrick palkkasi Thompsonin kirjoittamaan dialogia kahteen parhaista elokuvistaan Peli on menetetty ja Kunnian polut. Thompsonin elokuvia on filmattu ehkä enemmän kuin kenenkään muun vastaavan kioskikirjoittajan – eritoten Ranskassa on päästy hyviin tuloksiin (Alain Corneau: Piru perii omansa, 1975; Bertrand Tavernier: Auringonpimennys, 1981), mutta myös Yhdysvalloissa, jossa tosin Sam Peckinpahin Pakotie (1972) oli pehmennetty versio Thompsonin alkuperäisromaanista. 1990-luvulla nähtiin useita päteviä Thompson-elokuvia.