Matti Kid Hytönen: Henki katkolla: Kosti Cavanderin seikkailuja

Kosti Cavander on suomalainen Formula 1 -kuski, joka ajaa lujaa, elää vaarallisesti ja kaataa naisia oikealta ja vasemmalta. Samalla hän on herkkä ja juro, kuin kuka tahansa suomalainen mies. Kosti Cavanderin seikkailuja seurattiin Kolmiokirjan kirjasarjassa, joka ilmestyi 1980-luvun puolivälissä koko Suomen eläessä Formula-huumaa.

Henki katkolla -kirjassa julkaistaan uudestaan kaksi Matti Kid Hytösen kirjoittamaa Formula-sarjan osaa. Hytönen (1942-2016) oli suomalaisen kioskiviihteen suuria tuntemattomia, Reginaan ja muihin naistenlehtiin loputtomasti rakkausnovelleja syöttänyt ammattikirjoittaja. Formula-sarjassa hän astui rohkeasti miehisen urheilukuvauksen alueelle ja onnistui pitämään kiinni myös romantiikasta.

Teoksen avaa Juri Nummelinin esipuhe, joka taustoittaa sekä Formula-sarjaa että Hytösen vauhdikasta ja ristiriitaistakin elämää.

Pehmeäkantinen, 272 s. ISBN 978-952-7211-19-9. Kansi: J.T. Lindroos. Bookyn verkkokaupassa 18,20 € (ei postikuluja), BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut).

Ote Juri Nummelinin esipuheesta:

Ensimmäisen Formulan kirjoitti tamperelainen freelancer-toimittaja Harri Laine, joka paljastui sangen osaavaksi fiktion tekijäksi, vaikka muutoin hänen tilillään on ilmeisesti vain Jerry Cotton -tarina Urku auki, kirstu kiinni (1985) sekä yksi Alibissa julkaistu novelli. Laineen kirjoittama Kivikova Cavander on nimensä veroinen, tyyli on kovaksikeitetty ja lyhytsanainen. Keke Rosbergiä Kosti Cavander muistuttaa muun muassa siinä, että hänelläkin on pulisongit ja isot viikset. Rosbergistä poiketen Cavander on kuitenkin aikamoinen naistenmies, varsinainen saalistaja. Selvästi sitoutumiskyvyttömällä Cavanderilla on kirjasarjan aikana useita eri naissuhteita, niin tallin työntekijöiden, toisten kuskien kuin ulkopuolisten naistenkin kanssa.
Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään irtosuhteista. Suhteita kehitellään pitkällisesti, ja romantiikka on merkittävä osa Cavander-kirjoja. Sarjaa mainostettiin sloganilla "Naiselle ja miehelle". Väkivallan ja seksin lisäksi miehille oli suunnattu myös kirjojen ammattimainen puoli, Formula-kilpailujen ja niihin liittyvän tekniikan kuvaus.
Harri Laine kirjoitti Kivikovan Cavanderin lisäksi ainakin kolmannen tarinan Utua putkeen. Toisena ilmestyneen kirjan Kuoleman katrilli tekijää ei jostain syystä ilmoiteta. Vuoden 1984 neljännen Cavanderin kynäili Matti Kid Hytönen. Hytönen kirjoitti seuraavana vuonna neljä osaa sarjaan, mikä tekee hänestä tuotteliaimman Formula-kirjoittajan. Hänen lisäkseen vuonna 1985 seksilänkkärisarja Hulkkosesta tunnettu Kari Nenonen kirjoitti kaksi Formula-kirjaa, Kuoleman Grand Prix ja Tappion maku. 
Matti Kid Hytönen ehkä sopikin täydellisesti levottoman ja vaikeasti tavoitettavan Kosti Cavanderin kuvaajaksi, sillä sellainen hän oli itsekin. Hytönen oli syntynyt huhtikuussa 1942 näyttelijäperheeseen – hänen isänsä oli nimittäin elokuvissa paljon esiintynyt Hugo Hytönen. Matin toinen nimi olikin Hugo. Matti ei isäänsä kuitenkaan oppinut tuntemaan, sillä Hugo kuoli vuonna 1944.

Arthur Morrison: Martin Hewitt ratkaisee

Kun Sherlock Holmes menehtyi Reichenbachin putouksilla vuonna 1894 maansuru oli suuri. Lukijat ja kustantajat kaipasivat salapoliisia takaisin. Strandin ratkaisu oli julkaista Arthur Morrisonin Holmes-klooni Martin Hewittin seikkailuja. Hewitt ehti käsitellä 25 tapausta ennen kuin 1903 paljastui, että Holmes oli lavastanut kuolemansa. Holmesin paluun myötä Hewitt siirtyi kirjallisuuden historiaan.

Hewitt tuli tuoreeltaan tutuksi suomalaisillekin. Tähän teokseen on koottu seitsemän 1800- ja 1900-lukujen taitteessa suomalaisissa sanomalehdissä ilmestynyttä tarinaa. Teoksen on koonnut ja saatesanoilla varustanut Reijo Valta.

Arthur George Morrison (1863-1945) oli englantilainen kirjailija ja toimittaja, joka tunnetaan realistisista työväenluokkaa kuvaavista romaaneistaan. Morrison kirjoitti myös joukon arvostettuja perinteisiä salapoliisitarinoita, joiden pääosassa oli päättelytaitoinen Martin Hewitt.

Pehmeäkantinen, 276 s. ISBN 978-952-7211-21-2. Bookyn verkkokaupassa 16,10 € (ei postikuluja), BoD:n verkkokaupassa 15,90 (plus postikulut).

Sisällysluettelo: 

Reijo Valta: Saatteeksi
Dixonin torpeedo
Eksynyt muukalainen
Kilpikonnahistoria
Nicobar-laivan kultaharkot
Salaperäinen murha Muurattihuvilassa
Kadonnut Laker
Rerosen kuolema

Ote Reijo Vallan esipuheesta: 

Martin Hewitt oli kuuluisan Sherlock Holmesin klooni. Hänen seikkailunsa alkoivat samassa lehdessä kuin Holmes oli selvitellyt tapauksiaan, Strandissa. Ensimmäinen tarina ilmestyi vuonna 1894 pian sen jälkeen kun Holmes ja hänen päävihollisensa Moriarty olivat ottaneet yhteen Reichenbachin putouksilla. Koska Arthur Conan Doyle tappoi oman salapoliisinsa – tai ainakin niin
silloin kuviteltiin – syntyi tilaa uudelle lontoolaiselle terävä-älyiselle salapoliisille. Morrison ei ollut ainoa Holmesin kloonaaja. Clifford Ashdown, L. T. Meade, paronitar Orczy, Headon Hill, Grant Allen, Israel Zangwill, M. P. Shiel, Fergus Hume, Guy Boothby ja muutamat muut kirjoittivat myös ongelmia ratkovista yksityisistä salapoliiseista.
Arthur Morrison työskenteli Strandin toimituksessa, joten Martin Hewittin synnyttäminen ei liene ollut yksinomaan hänen oma ajatuksensa. Sherlock Holmesin paikka lehdessä oli täytettävä. Vuosina 1894-1903 hän kirjoitti 25 Hewitt-tarinaa, joista koostettiin kolme kirjaa: Martin Hewitt, Investigator, The Chronicles of Martin Hewitt ja The Adventures of Martin Hewitt. Neljäs teos, kuusi tarinaa sisältävä The Red Triangle, sivusi Hewittin maailmaa, sen pääosassa oli rikosmaailman aivot, superrikollinen Mayes.
Ensimmäinen Martin Hewitt -kertomus ilmestyi maaliskuussa 1894. Hewitt oli asianajaja, joka oli siirtynyt yksityisetsiväksi deduktiivisten taitojensa ansiosta. Lontoo oli hänen toimipaikkansa, ja Holmesin tapaan hän piti kotikaupunkiaan koko maailman mielenkiintoisimpana paikkana. ”Ei löydy mitään maailmassa, joka ei ole mahdollista, ja ei ole tapahtunut eli ei tapahdu Lontoossa”, kuten Hewitt usein tapasi todeta. Ensimmäisessä tapauksessaan Hewitt ratkaisi jalokiviryöstön kolmen puoleksipalaneen tulitikun avulla.