Hae tästä blogista

torstai 29. syyskuuta 2022

Emil Nervander: Uotilan isäntä; Katri

 


Emil Nervanderin Uotilan isäntä on intohimodraama, jossa nuori isäntä surmaa vaimonsa, koska on rakastunut nuorempaan naiseen. Murhan jälkeistä syyllisyyttä kuvaavaa Uotilan isäntää on usein sanottu ensimmäiseksi suomalaiseksi rikostarinaksi. Se ilmestyi aluksi ruotsiksi vuonna 1863 ja suomeksi seitsemän vuotta myöhemmin. Uotilan isäntä kuuluu samaan lajityyppiin kuin James M. Cainin Vahinko kello kaulassa ja Mika Waltarin Vieras mies tuli taloon, mutta ilman näiden synkkyyttä ja kohtalonomaisuutta.

Kirja sisältää myös Nervanderin toisen rikosaiheisen teoksen Katrin (1884). Se taas kertoo nuoresta naisesta, joka surmaa inhottavasti käyttäytyneen emäntänsä. Uotilan isäntää ei ole julkaistu painettuna sataan vuoteen, Katria taas ei ole painettuna julkaistu koskaan uudestaan.

Kirjassa on Juri Nummelinin esipuhe, jossa hän esittelee Nervanderin elämää ja tuotantoa.

Pehmeäkantinen, 192 s. ISBN 9789527469118. Kansi: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

torstai 22. syyskuuta 2022

Juri Nummelin: Muurahaisesta Muksikseen. Venäläisen ja neuvostoliittolaisen animaatioelokuvan historia

 


Neuvostoliitto oli yksi elokuvan suurvaltoja, jossa tehtiin myös paljon laadukasta animaatiota, niin lapsille kuin aikuisillekin: Uusi Gulliver, Lumikuningatar, Krokotiili Gena, Satujen satu, Aamiainen ruohikolla... Kokeellisten elokuvien rinnalla nähtiin myös suorasukaista propagandaa, jolla peiteltiin maan omia ongelmia.

Juri Nummelin käy kirjassaan läpi venäläisen ja neuvostoliittolaisen animaatioelokuvan historian tiiviisti ja sujuvasti. Kirjassa esitellään myös tsaarin Venäjän aikaiset animaatiokokeilut sekä venäläinen animaatiotuotanto Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Omat lukunsa saavat muiden neuvostotasavaltojen animaatiot sekä virolainen animaatio.

Kirja on uudistettu laitos vuonna 2015 ilmestyneestä kirjasta, joka kantoi nimeä Idän ihmeet, ja esimerkiksi ukrainalaisen animaatioelokuvan katsausta on laajennettu. 

Juri Nummelin (s. 1972) on pitkän linjan animaatioharrastaja, joka on aiemmin julkaissut mm. kirjan Animaatioelokuvan lyhyt historia (2014). Hän on kirjoittanut myös kirjat Valkoinen hehku: johdatus elokuvan historiaan (2004), Elokuvan lyhyt historia (2009) ja Suomalaisen elokuvan lyhyt historia (2022).

Pehmeäkantinen, 100 s. ISBN 9789527469095. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 


Kirjan sisällysluettelo: 


Uuden laitoksen esipuhe

Lukijalle

Vallankumousta edeltävä animaatio

Animaatio vallankumouksen jälkeen

Sojuzmultfilmin perustaminen

Aleksandr Ptuško

Animaatio toisen maailmansodan jälkeen

Uuden aallon animaatiot

Tieteiselokuva Neuvostoliitossa

Lastenanimaatiot uuden aallon aikana

Propagandapiirrettyjä

Animaatio 1980-luvulla

Neuvostoliiton jälkeinen animaatio Venäjällä

Animaatio muissa neuvostotasavalloissa

Virolainen animaatio

Lopuksi


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Max Ryynänen: Mechelinin tähtiä


Max Ryynäsen Mechelinin tähtiä polemisoi ruokaa, ravintoloita, kokkaamista ja kulinarismia - kärkeviä näkemyksiä kaihtamatta. Se on vastaisku lipevälle ja ruusuiselle ruokakirjoittamiselle, kurkistus karmeisiin ruokaloihin, ruoan banaaliin kansallistamiseen, ravintoloihin etnisyyden näyttämöinä ja robottien rooliin ruokatuotannossa. Se on yritys elvyttää varhaisen gastronomisen kirjallisuuden kuumeista lennokkuutta uusin maustein.

Max Ryynänen on rantaruotsalainen kosmopoliitti, jonka sydän sykkii ruualle. Hänen esikoisromaaninsa Näkymätön lapsi (Kovasana 2021) käsitteli ulkopuolisuutta ja urbaania maalaisuutta jäävuorikerronnan keinoin. Esseekirjat Roskamaali - jääkiekon estetiikkaa ja kulttuurifilosofiaa (Savukeidas 2013) ja Elokuva - rakastettuni! (Savukeidas 2014) olivat filosofis-kaunokirjallisia sukelluksia urheilu- ja elokuvaviihteen kokemuskulttuureihin.

Pehmeäkantinen, 120 s. ISBN 9789527469101. Kannen kuva: Max Ryynänen, kansisuunnittelu: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 15,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa.


Tekstinäyte johdannosta: 

Kun pappi isoäitini hautajaisissa muisteli seurakunnan pitkäaikaista, hypomaanisen myönteisen asenteensa takia suosittua työntekijää, me sukulaiset ymmärsimme pian, että hän sekoitti isoäitini Birgit Wigellin johonkin toiseen kauan sitten eläköityneeseen naiseen. Puhe lipsahti illanviettoon, jossa Birgitin väitettiin kokanneen koko seurakunnalle häikäisevän illallisen. Kyse oli vieläpä “eksoottisesta” thaimaalaisesta ruoasta.

Pidättelimme naurua. Kukaan, joka oli kerrankin nähnyt Birgitin kääntelemässä mustaksi palaneita makkaroita ja perunoita valurautapannussa, ei tietenkään voinut uskoa tarinaa. Birgit Wigell oli maailman rakastettavin ihminen, mutta painajaismainen kokki.

Hänen lempiruokiaan olivat valmislaatikot, joita hän käsitteli samalla suoraviivaisella hiillostustekniikalla kuin makkaroita ja perunoita. Mikäli joku erehtyi tarjoamaan mummulle kiinalaista, italialaista tai ylipäätään mitään pohjoismaalaisista eineksistä poikkeavaa ruokaa, hän sai todistaa sen ainoan hetken, jolloin Birgit ei ollut hypomaanisen hyvällä tuulella. Hapan ilme, tutkiva katse ja suunpielten kääntyminen alaspäin paljastivat että, ateria, tai kenties koko ilta, oli pilalla.

Olimme kaksikielisen, varsin työväenluokkaisen sukuni sydänmailla Töölössä, jossa jo Birgitin äiti oli laittanut ruokaa siskoksille ja heidän luonaan asuneelle, Kongo-joella rahtilaivoja kipparoineelle enolle, joka ei valitettavasti jättänyt jälkeensä afrikkalaisia reseptejä. Isoäitini lapsuuden Töölö oli lehmihakojen halkoma, mutta jo 1940-luvulla se oli kaupungistunut. Sinne isäni evakkosuku sitten muutti viipurinruotsalaisine keittiöineen – jotka olivat tietysti toista luokkaa.

Töölöön, tarkemmin sanottuna Mechelininkadun ja Caloniuksenkadun haaraan, syntyi näin ollen minun maailmani lämmin keskipiste. Muutin vanhempieni mukana Rinkebyhyn, Upplands Väsbyhyn, Haaparantaan, Ruotsinpyhtäälle ja Sipooseen – ja aikuisena jatkoin kiertolaiselämää. Mutta näiden kahden kadun risteyksessä on aina asunut joku, jolla on ollut pata liedellä.

Tämä ei ole Pariisi tai Bengaluru, mutta voisi olla muitakin kuin subjektiivisia syitä aloittaa ruokakirjan kirjoittaminen juuri tästä kadunkulmasta. Kun nyt peruskebabit ja -falafelit ovat Helsingissäkin saaneet näkyvästi parempilaatuisia haastajia, on suurta yleisöä muistutettava siitä, että juuri tästä kadunkulmasta on jo vuosikymmeniä saanut erinomaista falafelia, paikan päällä paistetun pitaleivän kera. Sitä ei vieläkään myy parrakas hipsteri pipo päässä, mutta eipähän Helsinki vieläkään ole ruokakaupunki, jossa ihmiset juoksisivat ruuan perässä ravintolakonseptien sijaan. Perheeni oli tietysti tukholmalaisen lähiö-1970-lukunsa takia globaalin keittiökulttuurin osaaja, mutta Suomeen palattuamme söimme falafelimme jo 1980-luvun alussa Kebab Café Falafelista, jossa ne olivat vieläpä erittäin särmikkäitä. Sittemmin kivenheiton päässä hääräsi pizzanpyörityksen maailmanmestari, joka säilytti seinällä kuvaa Las Vegasissa järjestetyistä maailmanmestaruuskilpailuista. Valokuvassa käsi oli ojennettu kattoa kohti. Siinä pyöri keskipakoisvoiman venyttämä taikina, jonka halkaisija oli metriluokkaa. Ja Mechelininkatu 22:n alakerrasta sai 2010-luvun vaihteessa pohjoisitalialaista pizzaa – entisen Neronen omistajan eläkeharrastuksena. Paikka ehti lopettaa juuri kuin siitä oli tulossa Lonely Planet -tasolla kuuluisa. Se oli kevyttä ja maukasta, Turun kauppahallin napolilaisen pizzan, Tammisaaren YLP:n ja Trattoria Romanan jälkeen parasta italialaista mitä olen Suomessa saanut käsiini. Nykyään haemme äitini kanssa näiden katujen risteyksestä Mashiron virkistävää japanilaista kotiruokaa, mikäli emme jaksa kokata.

maanantai 19. syyskuuta 2022

Juri Nummelin: Kahden tulen välissä

 


Margaret Mitchellin Tuulen viemää on jättimäisen menestynyt romaani, joka on samalla itsekin jättimäinen. Kirjan ja siitä tehdyn elokuvan vaikutus aikalaisiin oli mittaamaton. Vakavasti otettava kirjallisuudentutkija ei voi kirjoittaa opusta sitä lukematta.

Vai voiko? Juri Nummelin ottaa esseessään mittaa Mitchellin järkäleestä sitä lukematta ja pureutuu romaanin ja elokuvan konteksteihin. Käsitellyksi tulevat myös esseistin omat lukutottumukset, jotka asettuvat ristivalaistuksen kohteeksi, ennen kaikkea kysymys siitä, miksi muutoin laajasti lukeva mies ei harrasta naisten kirjoittamaa kirjallisuutta. 

Kahden tulen välissä jatkaa Helmivyön kirjallisuusesseiden sarjaa. Sarjan ensimmäinen teos oli Ville Hännisen Täyteen mittaan, jossa kirjoittaja käsittele Raoul Palmgrenia ja tämän laajaa Maksim Gorki -monografiaa.

Juri Nummelin (s. 1972) on turkulainen kirjailija, jota kiinnostavat unohdetut ja marginaaliset ilmiöt. 

Pehmeäkantinen, 32 s. ISBN 9789527469125. Kansi: J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 9,90 € (plus postikulut), saatavana myös Suomalaisen ja Adlibriksen verkkokaupoissa. 

tiistai 2. elokuuta 2022

Jukka Murtosaari: Kannen kuvitti...


Jukka Murtosaaren Kannen kuvitti... esittelee vanhojen kioskipokkarien ja lukemistolehtien kuvittajien töitä 1940-luvulta alkaen. Uraauurtava teos on ensimmäinen suomen kielellä julkaistu tietokirja kioskipokkarien ja -lehtien kansikuvittajista, taiteesta joka on tuttua monelle, mutta jonka tekijöistä moni ei tiedä paljonkaan. Esitellyiksi tulevat James Avatin, Frank Frazettan ja Paul Raderin kaltaiset klassikot, mutta myös Griffith Foxleyn ja Gordon C. Daviesin kaltaiset unohdetut nimet. Mukana on myös eurooppalaisia kuvittajia, kuten Suomen oma Teuvo Koskinen. Lisäksi kirjassa on listauksia kuvittajien Suomessa julkaistuista töistä. 
Teosta täydentävät Murtosaaren tekemät jutut eri pokkarisarjoista ja arvostelut kuvitusaiheisista hakuteoksista. Kannen kuvitti... on ohittamaton tietopaketti menneen maailman lukuviihteestä! 
Kirjan ovat vuonna 2016 kuolleen Murtosaaren aiemmin julkaistuista jutuista toimittaneet Juri Nummelin ja Timo Ronkainen. Jutut ovat ilmestyneet alun perin Pulp- ja Portti-lehdissä sekä Keräilyn Maailmassa.

Pehmeäkantinen, 204 s, osaksi nelivärinen. ISBN 9789527469088. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 23,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 

Sisällysluettelo: 

Kannen kuvitti...
Toimittajan alkusana 
Vanhojen taskukirjojen kannet

Kuvittajaesittelyt: 
Allen Gustav Anderson 
James Sante Avati 
Walter Baumhofer 
Gordon C. Davies 
Elaine Duillo 
Virgil Finlay 
Griffith Foxley 
Frank Frazetta
R. G. Harris 
Bertil Hegland
Ray Johnson 
Teuvo Koskinen 
Roy Krenkel 
Frank McCarthy
Robert McGinnis 
Stanley Meltzoff 
Perry Peterson 
Richard Powers
Paul Rader 
Vernon Tossey 
Rein van Looij 
Robert Viby 
Michael Whelan 

Arvosteluja ja muita kirjoituksia: 
Keräilijän unelma ja painajainen 
Scifi ja pokkarimarkkinat Suomessa 
Pikantteja lemmentarinoita 1940-luvulta 
Sota-ajan Hyvät Lauantaikirjat 
Värikäs ja turvallinen kirja kansikuvaromantiikasta 
Rakkauden katse 
Kultamitalikirjojen lyhyt historia 
Fawcett Publications ja Gold Medal Books 
Kultamitali-kirjojen arvostelut 
Kesy Merisusi Saksasta 
Hollantilainen pokkarisarjayritys nuorille 
Mikro-sarjan tähdenlento 
Kiinnostavat lukemistolehtien keräilyoppaat 
Kattavasti homo- ja lesbopokkareista

Juri Nummelin: Murtsi Murtosaari

Näytesivuja kirjasta: 




maanantai 20. kesäkuuta 2022

Kari Glödstaf: Harold Lloydin elämä ja elokuvat

 


Useimmat elokuvaharrastajat tuntevat kellon viisareissa roikkuvan Harold Lloydin, mutta kuinka moni tietää hänen maailmankuulun hahmonsa syntyvaiheet? Jos Lloydin mykkäelokuvat ovat jääneet elämään aikakautensa suurina komediaklassikoina, millaisina hänen äänielokuvansa näyttäytyvät tämän päivän katsojille? Aikoinaan jopa kaikkein suurimpana elokuvakoomikkona pidetyn Lloydin suosio on päässyt hiipumaan niin, että hän on pudonnut tunnettuudessa kollegoidensa Charles Chaplinin ja Buster Keatonin varjoon.

Kari Glödstafin Harold Lloydin elämä ja elokuvat (Helmivyö) on ensimmäinen suomalainen mestarikoomikon perintöä kattavasti valottava teos, jonka tavoitteena on palauttaa Lloyd takaisin parrasvaloihin.

Kari Glödstaf (s. 1974) on lappeenrantalainen mykkäelokuvaharrastaja ja tietokirjailija. Hän toimii Forssan Mykkäelokuvafestivaalien taiteellisena johtajana ja on ylläpitänyt mykkäelokuviin erikoistunutta sivustoa vuodesta 2005 lähtien. Harold Lloydin elämä ja elokuvat on hänen neljäs teoksensa.

Pehmeäkantinen, 200 s. ISBN 9789527469071. Kannen kuva: Sini Vilhunen, kannen layout: J.T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoista. 


Tekstinäyte: 


3. VISIITTI KEYSTONEN TÄHTITEHTAALLE

Mack Sennettin vuonna 1912 perustama Keystone oli amerikkalaisen komediaelokuvan todellinen tähtitehdas, jonka riveissä esiintyi suurin osa aikakauden mestarikoomikoista. Niinpä ei ollut yllätys, että Harold päätti kokeilla taitojaan kaikkein parhaiden rinnalla. Historioitsijoille tuntuu tuottaneen päänvaivaa paitsi hänen tekemiensä elokuvien nimet ja tuotantotiedot, myös aika, jonka Harold lopulta vietti Keystonella: arviot vaihtelevat parista kuukaudesta lähes puoleen vuoteen. Tällä kertaa uskon loistavan historioitsijan Brent E. Walkerin tietoja, joiden mukaan Lloyd vietti yhtiössä vain kaksi kuukautta huhtikuusta kesäkuuhun 1915.

LOVE, LOOT AND CRASH (1915)

Olemattomilla ruoanlaittotaidoilla varustettu pankkiiri palkkaa kotiinsa naisen vaatteisiin pukeutuneen roiston ja samaan aikaan isänsä käskyjä uhmaava tytär on aikeissa karata poikaystävänsä kanssa mennäkseen naimisiin. Roisto ja tytär sekoittuvat, poliisit saapuvat paikalle ja takaa-ajon päätteeksi lähestulkoon kaikki päätyvät mereen pulikoimaan. Lloydin ensimmäinen Keystone-rooli on vaatimaton, kolmen otoksen ja noin kolmen sekunnin mittainen vilahdus vihanneskärryjen omistajana.

Ohjaus: Frank C. Griffin. Näyttelijät: Josef Swickard (pankkiiri), Dora Rodgers (hänen tyttärensä), Charles Parrott (tämän poikaystävä Harold), Fritz Schade (naisen vaatteisiin pukeutunut roisto), Bill Hauber (hänen kumppaninsa), Harold Lloyd (vihanneskärryjen omistaja).

Ensi-ilta: 24.4.1915 / ---

THEIR SOCIAL SPLASH (1915)

Harold kutsutaan vihkimään nuori pari, jonka häävalssi muuttuu kuitenkin mätkimiseksi, potkimiseksi ja takaa-ajoksi tornitalon katolla. Annette D’Agostino Lloydin mukaan Haroldin pastorin rooli oli hänen Keystone-uransa toiseksi lyhyin, ainoastaan seitsemän sekunnin mittainen. Juuri muuta muistettavaa tässä valitettavan tavanomaisessa rymistelyssä ei olekaan – ellei sitten halua ajatella, että tällä elokuvalla oli merkitystä Haroldin korkean paikan komedioihin. 

Ohjaus: Arvid E. Gillstrom (tai F. Richard Jones, lähteestä riippuen).

Näyttelijät: George ”Slim” Summerville (sulhanen), Dixie Chene (morsian), Frank Hayes (hänen isänsä), Charlie Murray, Polly Moran (häiriköt), Harold Lloyd (pastori).

Ensi-ilta: 26.4.1915 / ---

MISS FATTY’S SEASIDE LOVERS (1915)

Harold ystävineen yrittää tehdä vaikutuksen Roscoe Arbucklen esittämään rahamiehen tyttäreen, mutta huonolla menestyksellä. Yksinkertaisista aineksista syntyneen hauskanpidon tähti on Arbuckle, eikä muilla ole siihen mitään sanomista. Harold saa tällä kertaa riittävästi esilläoloaikaa, mutta ei aikaiseksi mitään unohtumatonta.

Ohjaus: Roscoe Arbuckle.

Näyttelijät: Walter Reed (Finnegan, koipallomagnaatti), Roscoe ”Fatty” Arbuckle (hänen tyttärensä), Billie Bennett (rouva Finnegan), Harold Lloyd, Edgar Kennedy, Joe Bordeaux (onnenonkijoita).

Ensi-ilta: 15.5.1915 / ---

COURT HOUSE CROOKS (1915)

Haroldin valkokangasaika kasvoi Keystonella nopeasti: kolmen sekunnin pikapyrähdys ensimmäisessä elokuvassa oli poikinut neljänteen tultaessa keskeisen sivuosan kolmiodraamassa, jonka päähenkilöinä olivat tuomari, hänen kevytkenkäinen vaimonsa sekä tätä lempivä syyttäjä. Mitään kovin kaksista Harold ei vieläkään onnistu luomaan ja on tyyliltäänkin vähän vieras innokkaasti elehtivän Ford Sterlingin rinnalla, mutta kenties tästä olisi voinut lähteä luomaan jotain, ellei Hal Roach olisi pian kutsunut ystäväänsä takaisin alaisuuteensa.

Ohjaus: Ford Sterling (Charles Parrottilla ei tiettävästi ollut ohjaustyöhön osuutta, vaikka niin kerrotaankin).

Näyttelijät: Ford Sterling (syyttäjä), Charles Arling (tuomari Grey), Minta Durfee (hänen vaimonsa), Harold Lloyd (työtön nuorukainen), Billie Bennett (hänen äitinsä), Baby Doris Baker (hänen pikkusiskonsa).

Ensi-ilta: 5.7.1915 / ---

maanantai 13. kesäkuuta 2022

Hector Malot: Koditon


"Minä olin löytölapsi" alkaa Hector Malotin rakastettu lastenkirjaklassikko Koditon Teuvo Pakkalan suomentamana. Kahdeksanvuotiaana Rémi saa tietää, ettei olekaan kasvattiäitinsä oma lapsi. Siitä alkavat vaiherikkaat seikkailut ympäri Ranskaa ja Englantia.

Malotin Koditon julkaistaan nyt ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen lyhentämättömänä suomennoksena. Teuvo Pakkalan suomennos ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1898-1899. Teoksen on toimittanut ja jälkisanoilla varustanut Reijo Valta.

Hector Malot (1830-1907) oli ranskalainen kirjailija, jonka tuotanto käsittää 70 teosta. Malotin tunnetuimmasta teoksesta Kodittomasta on tehty useita elokuva- ja tv-versioita.

Pehmeäkantinen, 590 sivua. ISBN 9789527469019. Kansi Poika Vesannon kuvien pohjalta J. T. Lindroos. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus toimituskulut). Saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.