Hae tästä blogista

torstai 9. heinäkuuta 2020

Eino Ruutsalo: Toropainen tyrmätään

Jooseppi Toropainen on nuori mies, joka kaipaa rakkautta. Ikäväkseen hän joutuu etsimään sitä ulkomailta. Laivalla kohti Amerikkaa hän kohtaa mitä eriskummallisimpia ihmisiä, ja perillä New Yorkissa hän joutuu taltuttamaan Al Caponen johtamat gangsteriporukat.

Toropainen tyrmätään on notkeasti ja elävästi kirjoitettu viihdekirjallisuuden parodia. Se on tekijänsä, tunnetun kuvataiteilijan ja elokuvantekijän Eino Ruutsalon ainoa romaani. Kirja ilmestyi alun perin vuonna 1945 eikä sitä ole koskaan julkaistu uudestaan.

Mukana kirjassa on myös Ruutsalon vuonna 1944 julkaisema novelli "Päävoitto", joka ilmestyi alun perin Nuori nauru -nimisessä antologiassa. Kirjan avaa tutkija Juri Nummelinin esipuhe, joka esittelee teoksen taustoja ja tyyliä.

Eino Ruutsalo (1921-2001) tunnetaan parhaiten kuvataiteilijana ja elokuvantekijänä, mutta hän teki myös konkreettista kuvarunoutta. Toropainen tyrmätään -romaanin lisäksi hän on kirjoittanut myös muistelmansa sota-ajoilta, Tiiksjärven ilmataistelijat. Ruutsalon visuaalisesta runoudesta on ilmestynyt laaja teos Kineettisiä runoja, kuvia ja maalauksia.

Pehmeäkantinen, 184 s. ISBN 9789527211526. Kansi: Eino Ruutsalo, korjailu ja muokkaus Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 19,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 18,60 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte ensimmäisestä luvusta:

– Rakastatko sinäkin minua, kysyi Onerva ihmeellisellä äänellään, jonka hänen laulunopettajansa halpamaisesti oli arvioinut kevättodistuksessa kuusi miinukseksi. Sitten hän katsoi taidetauon ajan taivaanrannan ohutta olemusta ehkä vastausta odottaen ja käänsi sadesäitä kestävän kauneutensa minuun päin antaen silmiensä tehdä vastustamatonta työtä.
Vältin hänen katseensa onnistuneesti kuin Ruotsi sodan ja sanoin maanantaiaamuisen matalalla äänellä paremmin rikkoakseni tunnelman juoksun: – Vieläkö isäsi polvessa on vettä vai joko se taipuu?
– Taipuu. Taipuu enemmän kuin sinä. Sinä, joka olet jäykkä kuin virkatie. Miksi et voi sanoa minulle suopaan että haluaisit minun matkustavan Sinne, missä pippuri kukkii.
– Itsehän olen halunnut matkustaa Brasiliaan. En ole koskaan toivonut sinua sinne.
– Niin! Niin! Itse sinne kyllä menisit, mutta et ottaisi minua mukaan. Tiesinhän, että tahtoisit päästä minusta. Välimme ovat poikki. Poikki! Kuulitko! Et ainakaan kahteen päivään saa soittaa meille ja pyytää minua elokuviin. Sitäpaitsi olen nähnyt kaikki nykyiset filmit nehän on esitetty moniviikkoisesti useammilla eri nimiväännöksillä. En voinut kuvitella, että sinulla olisi noin kova sydän.
– Se sinun suppea mielikuvituksesi! Älä, Onerva pieni, rasita sydäntäsi liiallisella verenpaineella, jonka kiihtymyksesi aiheuttaa. Katsohan tänne – Elämäni Aurinko – niistän sievän nenäsi ja kerron, miten asiat ovat. Noin. Minä kun en kuullut, että puhuit rakkaudesta siitähän puhutaan niin hiljaa. Tiedäthän, että kranaattien maatarepivät räjähdykset, konekiväärien jenkkamainen papatus ja sinfonioiden taiteellisesti tunnustettu yksitoikkoisuus, joita päivästä toiseen ja toisesta kolmanteen olen joutunut kuuntelemaan ovat rasittaneet rumpukalvoni löysälle kuin koululaisorkesterin jazzrummut. Ymmärrätkö rakkaani, että me rintamamiehet...
– Herkkä rumpukalvoni ottaa vastaan heikoimmankin äänen. Sanoithan – rakkaani. – Miten minä olenkaan onnellinen. Rakkaani – sinä sanoit. Tämä minun on kerrottava huomenna Irmalle. Tunnethan Siiri Puikkosen kasvattisiskon Irma Kivelän?
Tarina sankariteoistani tyhjien keräämättömien hylsyjen ja palaneen ruudin rajamailla kuoli alkuunsa, kun kasvomme törmäsivät yhteen huulien kohdalta.
Tunsin olevani valinkauhassa oleva uudenvuoden lyijy, johon katukaupustelija on liikaneroutensa pakottamana sekoittanut puolet tinaa. Samoin kuin tinalyijy kiemurtelee valinkauhassa sulaen vähin erin liuokseksi kiemurtelin minäkin tunteitteni puristuksessa. Onerva oli puhalluslamppu, joka Fahrenheitin asteikot ylittäneellä kuumuudella sulatti sydäntäni. Puuttui vain, että minut olisi paiskattu lyijyn tavoin veteen hakemaan uutta olemustani.

perjantai 26. kesäkuuta 2020

Juri Nummelin: Lisää kovaa kyytiä ja kaunokaisia

Mitä noir on, misantropia dekkareissa, Raamattuun perustuvan kirjallisuuden vaihtoehdot, australialainen kioskikirjallisuus, James Ellroyn pieleen mennyt haastattelu, Edgar Allan Poen monet puolet, kauhupokkarien kultakausi, Carl Barksin noir-sarjakuvat - tässä vain muutamia aiheita, joita Juri Nummelinin uusi teos Lisää kovaa kyytiä ja kaunokaisia käsittelee.

Kirja on jatkoa teokselle Kovaa kyytiä ja kaunokaisia, joka ilmestyi vuonna 2016. Uusi teos jatkaa aiemman kirjan linjaa ja sisältää lähes sata kirjoitusta lajityyppikirjallisuudesta. Teos sisältää laajat osiot dekkari- ja kauhuaiheisia kirjoituksia, ja varsinkin jälkimmäinen osio muodostaa kauhukirjallisuuden lyhyen historian. Mukana on myös sarjakuva-aiheisia esseitä ja artikkeleita sekä erilaisia listoja.

Pehmeäkantinen, 324 s. ISBN 9789527211540. Kansi Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 22,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 20,40 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 25,10 € (ei postikuluja).

Sisällysluettelo

Osa 1: Lajityyppikirjallisuudesta yleisesti 
Miestenkirjallisuuden vuosikymmeniä (esitelmä kirjastonhoitajille 2018)
Historiallisen romaanin lyhyt historia (teoksessa Historiallisen romaanin taitajia 1-2)
Kolme tai neljä tapaa lähestyä Raamattuun perustuvaa kirjallisuutta (teoksessa Belsazarin pidot)
Seikkailurunoista sananen (teoksessa Titaanien laulu)
Aussipulpin läpikatsaus (Pulp-lehdessä)

Osa 2: Rikoksen mailla 
Mitä noir on ja mitä se ei ole (Helsingin Sanomissa)
Misantropia ja dekkarit (teoksessa Misantropian historia)
Brian Garfield  (teoksessa Amerikkalaisia jännityskirjailijoita)
Satojen novellien Robert Silverberg (teoksessa Tapaamme tuonelassa)
Charles Beckman (teoksessa Tanssiva kuolema; Luokkakokous)
Verne Chute (julkaisematon)
Robert Coates (Pulp-lehdessä)
James Reasoner (teoksessa Paholaiset siivet)
Jason Starr (julkaisematon, kirjoitettu KirjaIN-lehteen)
Sidney Sheldon (teoksessa Amerikkalaisia jännityskirjailijoita)
Alistair MacLean (teoksessa Eurooppalaisia jännityskirjailijoita)
John Gardner (teoksessa Eurooppalaisia jännityskirjailijoita)
Mustan dekkarin klassikko (Turun Sanomissa) 
Michael Collins: Pelon vangit  (Ruumiin kulttuurissa)
Martin Cruz Smithin Nick Carter (Pulp-lehdessä)
Päätön murha Kalifornian auringon alla (Turun Sanomissa)
Palkkatappaja maailmaa paossa (Turun Sanomissa)
James Ellroy Suomessa (Turun Sanomissa)
100 Crime Writers: W. T. Ballard, Gil Brewer, Day Keene, Margaret Millar (teoksessa 100 Crime Writers)

Osa 3: Kauhua, fantasiaa ja scifiä 
Suunnaton kypärä  putoaa taivaalta (Turun Sanomissa)
William Beckford (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita)
Adelbert von Chamisso (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Vampyyri on coolin esikuva (Helsingin Sanomissa)
Edelläkävijän ongelmat (Ruumiin kulttuurissa)
Puhdasta valkoisuutta Etelänavalla (Kulttuurivihkoissa)
Edgar Allan Poe ja sarjamurhaajan tapaus (Turun Sanomissa)
William Morrisin ekologinen sosialismi (Turun Sanomissa)
Lafcadio Hearn (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Keltaisen kuninkaan mytologia (Parnassossa)
Edgar Rice Burroughs (teoksessa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita) 
Erilaisia fantasiaklassikoita (Turun Sanomissa)
Kirjallisuuden modernisti Lovecraft (Rosebud-kirjakaupan lehdessä)
Robert E. Howardin kauhutarinoita (Pulp-lehdessä)
Clark Ashton Smith (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
August Derleth (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Jack Vance (teoksessa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita) 
Dystopiaklassikon uusi tuleminen (Turun Sanomissa)
Theodore Sturgeon (teoksessa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita) 
Fredric Brown (teoksessa Ulkomaisia tieteiskirjailijoita) 
Robert Sheckley (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Jorge Luis Borgesin poikkeuksellinen hakuteos (Kulttuurivihkoissa)
Peter S. Beagle (teoksessa Ulkomaisia fantasiakirjailijoita) 
Adolf Hitlerin menestysteos (Turun Sanomissa)
Ecce homo (Kiiltomadossa)
Zeppeliineillä vallankumousta vastaan (Helsingin Sanomissa)
Thomas Tryon (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Guy N. Smith (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Nancy A. Collins (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Peter Ackroyd (teoksessa Ulkomaisia kauhukirjailijoita) 
Scifin todellinen kultakausi (Pulp-lehdessä)
Kioskipokkareita helvetistä (Ruumiin kulttuurissa)
Rentoudu äläkä mieti (Kiiltomadossa)

Osa 4: Sarjakuvia ympäri maailmaa 
Film noir, sarjakuva ja Carl Barks (Ankkalinnan pamauksessa)
Vaimoni inhoaa Aku Ankkaa, mutta pitää Carl Barksista (Necrocomicon-lehdessä)
Hammettista Neil Gaimaniin (Ruumiin kulttuurissa)
Suuria kuvaklassikoita (Pulp-lehdessä)
Suurten kuvaklassikoiden käsikirjoittaja Otto Binder (Pulp-lehdessä)
Floyd Gottfredsonin levottomat länkkärit (Ruudinsavussa)
Alex Raymond (teoksessa Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä)
Stan Drake (teoksessa Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä)
Käyttösarjakuvaa Robin Hoodista Ukkostuuleen (Pulp-lehdessä)
Valon prikaati (Sarjainfossa)
Suuri Amerikkalainen Romaani? (Sarjainfossa)
Tiukkaa ja nihilististä (Sarjainfossa)
René Goscinny (teoksessa Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä)
Muñoz-Sampayo (teoksessa Ulkomaisia sarjakuvantekijöitä)
Ei mitään väsynyttä ankkailua (Sarjainfossa)

Osa 5: Valitut törkykirjoitukset (kaikki julkaistu Kaltiossa)
Pulp on hyvää puuta 
Meidän tulisi rakastaa epämiellyttäviä henkilöitä 
Ellroy ja historianfilosofia 
Blood Meridian Unchained 
Intiaanien eksotiikka 
Kioskilehtien uskontotörkyä 
Satanistit kirjallisuudessa ja elokuvassa 
Brittiläisen kioskidekkarin ainoa aito legenda 
Pulpografia Suecica 
Pulp-historian kaanoneista 
Suomalainen kulttisarjan dekkari 
Raamattu kirjallisuudessamme 
Kun zombit ottavat  vallan Teiskossa 

Osa 6: Sekalaista 
Peggy Gaddis (julkaistu Pulpissa, kirjoitusta täydennetty)
Leonard Clinen erikoiset kirjat (esipuhe teokseen Jumalan pää, julkaistu lyhennettynä)
Sinisen laguunin kirjoittaja (Seikkailukertomuksissa)
Stanley Weyman (Seikkailukertomuksissa) 
Kääntökirjojen lyhyt historia Suomessa (Bibliophiloksessa)

Osa 7: Listoja (eri teoksissa ja muissa yhteyksissä)



keskiviikko 6. toukokuuta 2020

Juri Nummelin: Kolmensadan vuoden yksinäisyys

Yksinäisyys on viime aikoina puhuttanut aiempaa enemmän, kun yksinäisyyden yhteiskunnalliset vaikutukset on tajuttu ja niitä on tutkittu. Lisäksi kevään 2020 koronaviruksen aiheuttama yksinäisyys on noussut aivan uudenlaisena kokemuksena esille. Mutta millainen on yksinäisyyden historia? Miten sitä on aiemmin kuvattu, miten siihen on suhtauduttu?

Juri Nummelin tutkii teoksessaan neljää tekstiä, jotka paljastavat, että yksinäisyys ei ole aina ollut samanlaista: Martti Lutherin pöytäpuhe, Descartes'in Metodin esitys, Daniel Defoen Robinson Crusoe ja Xavier de Maistren Matka huoneessani.

ISBN 9789527211595. 185 s. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 17,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 20,60 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 20,40 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte luvusta "Yksinäisyyden valta":

Yksinäisyys tarjoaa varmasti parhaan tavan nähdä ulkomaailma objektiksi, hallinnan kohteeksi. Jos on sisällä, kaikki muu on tietenkin ulkomaailmaa. Yksinäisyys täydellistää modernisaation, vaikka se toisinaan toimii sen kovanakin kritiikkinä.
Yksinäisyys on näin ollen valtaa ympäristön yli. Paul Virilio (1980/1994, 22–30) analysoi katoamisen ja vetäytymisen suomaa valtaa: vetäytyjä ottaa haltuunsa ruumiinsa ja ajan ja kieltäytyy ottamasta huomioon ulkopuolista maailmaa. Vetäytyjä haluaa tuntea olevansa kaikkialla samaan aikaan, kun hän oikeastaan ei ole missään: vetäytyjälle hänen kammionsa – oli se sitten oma huone tai uuni, kuten Descartesille, tai oma mieli, kuten Virilion pitkälti analysoimalle unitautiselle – toimii maailman pienoismallina, jossa vetäytyjällä viimeinkin on mahdollisuus valtaan. Virilio analysoi lisäksi vauhtia, joka sekin tuottaa yksityisen ja yksinäisen ihmisen, koska tarpeeksi kovassa vauhdissa ulkomaailma lakkaa olemasta.
Virilio kirjoittaa amerikkalaisesta monimiljonääri Howard Hughesista (1905–1976), joka julkisuudessa kylpeneen elämänsä alkupuolen jälkeen 47-vuotiaana vetäytyi täydelliseen eristykseen. Hughes kuitenkin kykeni edelleen hallitsemaan suunnatonta omaisuuttaan sekä vaikuttamaan sitä kautta muun muassa USA:n hallitukseen ja CIA:han. Hughes kieltäytyi käyttämästä kelloa kutsuen samalla itseään Ajan valtiaaksi. Virilio kirjoittaa:

Elämän pelissä voittaminen edellyttää dikotomian luomista oman ajan ja astronomisen ajan kiintopisteiden välille; jotta päästäisiin tapahtuvan herraksi, on pyrittävä saavuttamaan välittömästi tuleva.

Hughes kieltää ajan olemassaolon, jotta voisi hallita sitä: vanhenemista, kulumista, muutoksia. Hughes myös kieltää paikan muutoksen vaatimalla, että hänen asuttamansa huoneet ovat tyystin samanlaisia – näin hän aina tietää, mihin hän tulee. Tai paremmin: hän ei tule mihinkään, koska tulee aina samaan paikkaan, josta ulkomaailma on tyystin suljettu pois.

tiistai 28. huhtikuuta 2020

Mark Twain: Älä lausu väärää todistusta

Rehellisyys maan perii, kertoo vanha sanonta. Vai periikö? Milloin on soveliasta valehdella, rikkoa kahdeksatta käskyä vastaan?

Vuoden 1900 tienoilla kirjailija Mark Twain (1835-1910) pohti omintakeiseen tapaansa näitä kysymyksiä. Tapakristillisyyttä kammoksunut kirjailija käsitteli empatiaa ja sen puutetta puhuttelevalla tavalla.

Älä lausu väärää todistusta sisältää kaksi novellia, Taivas vai helvetti? ja Rehellisen Hadleyburgin tuho, jotka käsittelevät valehtelemista, syntiinlankeemusta ja niiden seurauksia. Taivas vai helvetti? on V. Hämeen-Anttilan suomentama, toinen novelli on tuntemattoman kääntäjän käsialaa. Molemmat käännökset on uudistanut Reijo Valta.

ISBN 9789527211588. Pehmeäkantinen, 132 s. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 14,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,50 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 17,50 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte Reijo Vallan jälkisanoista: 

Mark Twain (Samuel Langhorne Clemens, 1835–1910) oli elämänsä loppupuolella kiinnostunut raamatullisista teemoista. Rehellisen Hadleyburgin tuho (The Man that Corrupted Hadleyburg, 1900) on yksi Twainin kertomuksista Saatanasta, tässä tarinassa paha esiintyy Howard L. Stephensonina. Toinen tunnettu on keskeneräiseksi jäänyt ja tekijän kuoleman jälkeen erilaisina versioina ilmestynyt No. 44, The Mysterious Stranger (käsikirjoituksia 1897–1908, ensimmäinen julkaisu 1916, eri versiot kokoava 1969), jossa syntiin houkutteleva Saatana on mukana omalla nimellään.
Tunnetuin Mark Twainin tätä hahmoa käsittelevistä  kirjoista  lienee  kuitenkin  Matkakirjeitä  Maasta (Letters from the Earth, käsikirjoitus 1904–1909, julkaistu 1962, suomeksi 1963), jossa Saatana raportoi taivaaseen ihmisten tekemisistä maan päällä. Saatanalla on kytkös myös Twainin vaimonsa kuoleman jälkeen kirjoittamaan Eevan päiväkirjaan (Eve’s Diary, 1906, suomeksi 2008).
Rehellisen Hadleyburgin tuhoa on pidetty Twainin sovituksena Raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ei kuvailla, millaisia tunteita risteili Eevan ja Aatamin mielissä, kun he olivat hyvän ja pahan tiedon puun luona ja päättivät syödä sen hedelmiä. Hadleyburgin keskeiset henkilöt, Edward ja Mary Richards kokevat syntiin langetessaan piinaavia tunteita, ja parhaansa mukaan Twain yrittää kuvata tilannetta.
Hadleyburgissa ei ole sattumalta 19 pääporvaria (tai veroäyrien mukaan valittua kaupunginvaltuutettua). Raamatussa numerolla 19 ei ole erityistä roolia, mutta Koraanissa numero on symboli juuri tämän tarinan keskeiselle teemalle. Vaippaan kääriytyneen suurassa kerrotaan, että Saqaria (helvettiä) valvoo yhdeksäntoista enkeliä.

tiistai 21. huhtikuuta 2020

Helena Numminen: Kurjen huuto

"Äkkiä ymmärrän, että olen nähnyt jotain sellaista, mistä ei puhuta, vaikka se on koko ajan olemassa."

Helena Nummisen Kurjen huuto sisältää 17 lempeästi eroottissävyistä novellia, joissa fantasia ja mielikuvitus kukkivat. Tarinoissa elää luonto vahvana, ja päähenkilöillä on shamanistinen suhde metsään, suohon ja luonnon eläimiin. Kypsien naisten ja miesten seksuaalisuudesta kerrotaan avoimesti osana elämää.

Helena Numminen on helsinkiläinen kirjailija, psykologi ja seksuaaliterapeutti. Hän on toiminut eläkeikään asti koulupsykologina Helsingin kaupungilla. Numminen on aiemmin julkaissut romaanit Manzesen madonnat, Punainen mökki, Savannin värit ja Tarinoiden joella sekä rikosnovellikokoelman Murhaavasti. Lisäksi hän on julkaissut runokokoelman Klovni nauraa ja lastenkirjan Lillin villit seikkailut.

ISBN 978-952-7211-51-9. Pehmeäkantinen, 242 s. Kansikuva Rimma Erkko. BoD:n verkkokaupassa 20,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 22,70 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 23 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte novellista "Perhonen"

Kädet liukuvat tankoa pitkin. Hän on hieronut talkkia käsiinsä, jotta ne eivät luistaisi liikaa, jotta ote ei herpoaisi, jotta kaikki ei katkeaisi vielä, ei vielä. Tai ehkä katkeaminen onkin kohtalo, jota ei kannata vastustaa. Tämä elämä on kohtalo, jota ei voi huijata. Kaikki tapahtuu itsestään. Sen huomaa vasta, kun avaimet ovat liukuneet jonkun toisen taskuun. Ja passi, hänen passinsa, on jonkun muun hallussa. 
Naisen iho on hyvin valkea, kuultava, melkein läpinäkyvä. Se tuskin peittää värisevän lihan. Hän osaa värisyttää vatsaansa, käsivarsia, reisiä ja pakaroita, kunnes katsojan silmissä vilisee. Se tekee asiakkaat sekopäiksi, sillä eihän noin voi väristä kuin ihmiskädelle joutunut perhonen. Tai tämä neito kaukaisesta kylästä, sieltä minne ei autolla pääse. 

Pelokas nainen valuu rinnettä alas sitkeän aasin selässä. Hänen takanaan istuu mustatukkainen mies ja hymyilee. Hän on saanut niin hyvän saaliin, ettei vielä kertaakaan ennen. Noin nuori, hehkuvan vaalea ja helposti koulutettava. Naista ei pidä päästää liian vanhaksi, hänet on poimittava ajoissa. Muuten hän päätyy työn orjaksi omaan kyläänsä. Saa viisi lasta, paisuu vyötäröltä ja hautautuu elävältä.
– Mitä kauheaa tuhlausta, mustatukkainen tuhahtaa.
Kun polku muuttuu tieksi ja tasaantuu, hän jättää aasin tuttavansa hoitoon ja ottaa alleen pärisevän moottoripyörän. Sitten hän ajelee aarteineen kohti kaupunkia.

Niin tanssii se nainen tunnin, toisen ja kolmannen. Koko hikinen kapakka, miehiä täynnä, vaipuu ekstaasiin. Kädet kurottuvat kohti valkoista ihoa, silmät nauliutuvat napanupukan ympärille. Kaikki liike alkaa siitä ja palaa siihen. Siinä on maailmannapa tämän ohikiitävän, tämän äärimmilleen venytetyn hetken. Hämyisen kapakan keskiössä tanssii kaukaisen vuoristokylän tyttö. Tanko lipsuu hänen otteestaan, mutta hän saa kiinni uudestaan ja pyörähtelee keveästi kuin perhonen.
Tänään kädet ovat kovin hikiset, mutta hän ei välitä.  Hän leijailee tangon ympäri ja kääntyy pää kohti lattiaa.  Juuri kun katsojat luulevat hänen rysähtävän alas, hän ojentaa kätensä ja sormet ylettyvät. Hänen käsivartensa venyvät, olkapäät sulavat ja vyötärö kapenee langanohueksi. Iho värisee. Hän ei osaa enää lopettaa, kieppuminen kiihtyy hurjaksi. Hänellä on kymmenen kättä ja kymmenen jalkaa, monta päätä ja neitoperhosen suuret silmät. Hän vilistää tangon ympäri, ylös, alas, ylös.  Kuuluu kauhun kiljahduksia. Katsojien lihakset jännittyvät, tällaista he eivät ole koskaan nähneet. Kukaan ei poistu, vaikka näytöksen olisi pitänyt jo päättyä.
Silloin se tapahtuu. Kaikki kieppuu vielä hetken, perhonen nousee kohti kattoa ja katoaa. Miehet jäävät tuijottamaan ylös. Syvä hiljaisuus. Sitten he huomaavat, että maassa makaa hento vaalea. Ohut verivana valuu hänen poskensa alta. Väki kohahtaa, ryntää katsomaan lattialle pudonnutta tanssijaa. Hengittääkö hän? He kumartuvat lähemmäs. Miehiä kerääntyy siihen tiukaksi muuriksi. Haisee tunkkaiselta, sipulilta ja hieltä, viinan haju on tuore. 

perjantai 17. huhtikuuta 2020

Thomas Boreman: Daniel Cajanuksen tarina

Paltamossa 1700-luvun alussa syntynyt Daniel Cajanus hämmästytti kaikki pituuskasvullaan. Lontoossa hänen kokoaan ja mainettaan ihasteli kirjakauppias Thomas Boreman, joka tarttui kynäänsä ja kirjoitti lastenkirjan tästä ihmeellisestä kolossista. Boremanilla oli enemmän intoa kuin tietoa aiheestaan eivätkä hänen työtään helpottaneet Cajanuksen itsensä liikkeelle laskemat perättömät puheet. Selventävät jälkisanat teokseen on kirjoittanut Reijo Valta, joka on myös suomentanut Boremanin tekstin.

ISBN 978-952-7211-42-7. Pehmeäkantinen, 76 s. Julkaistu 2019. 10,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 15,80 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 10 € (plus postikulut).
BoD:n verkkokaupassa

tiistai 24. maaliskuuta 2020

Helmivyön kirjat loppukeväänä ja kesänä 2020

Kevät on kohta loppu (ehkä kohta koko maailmakin), ja kesä on juuri tuloillaan, mutta missään vaiheessa emme ole julkistaneet kevään kirjoja. Helmivyön talvi ja alkukevät ovat olleet nihkeää aikaa ja kirjoja on julkaistu vain vähän, mutta niiden määrä lisääntyy samaa mukaa kuin valokin. Silläkin uhalla, että näyttää naurettavalta julkaista tällainen lista, kun muut kustantajat jo julkaisevat ensi syksyn listojaan, tarjoamme kattauksen Helmivyön tulevia uutuuksia. Kirjojen lopullinen aikataulu ei ole vielä selvä, mutta kaikki koetetaan saada valmiiksi ennen juhannusta. Osa kirjoista on jo ilmestynyt, kuten Ilo-Laulu Jesuxesta ja Kummitus-juttuja.

kansi: Nina Huurrevaara
Novellikokoelmat:

Asta Leppä: Simpukka ja yhdeksän muuta soittoa. Tunnetun toimittajan ja tietokirjailijan esikoisnovellikokoelma, tyylikkäitä historiallisia kertomuksia marginaaleista ja sivupoluilta.

Helena Numminen: Kurjen huuto. Aiemminkin novelleillaan säväyttäneen tekijän kokoelma eroottissävytteisiä tarinoita naisten rakkaudesta ja seksistä.

Välitiloja. Toim. Helena Väisänen. Kaksitoista novellia elämää edeltävästä tai kuoleman jälkeisistä olotiloista. Ilmestynyt helmikuussa

alkuperäinen kansi: Eino Ruutsalo
Uudelleenjulkaisut:

Eino Ruutsalo: Toropainen tyrmätään. Tunnetun kuvataiteilijan ja elokuvantekijän ainoa romaani vuodelta 1946. Hersyvää ja ekspressionistista seikkailu- ja jännäriparodiaa.

Mattias Salamnius: Ilo-Laulu Jesuxesta. Kalevalamitalla kirjoitettu kertomus Jeesuksesta, Ruotsin vallan ajan tärkein yksittäinen suomalainen kaunokirjallinen teos. Ensimmäinen uudelleenjulkaisu vuoden 1963 jälkeen. Ilmestynyt maaliskuussa.

Johan Aulén: Kummitus-juttuja. Ruotsista suomennettu valikoima kummittelujuttuja, joille tarjoillaan myös luonnollinen selitys. Suomalaisen kauhun harvinainen varhaisteos, jota ei ole koskaan aiemmin julkaistu uudestaan. Ilmestynyt alun perin vuonna 1862. Ilmestynyt maaliskuussa.

kansi alkuperäisen nimilehteä
mukaillen Haron Walliander
Tietokirjat:

Merja Leppälahti: Kirjallinen nimipäiväkalenteri. Tunnettujen fiktiivisten hahmojen nimipäiviä.

Juri Nummelin: Lisää kovaa kyytiä ja kaunokaisia. Uusi valikoima kirjoituksia lajityyppikirjallisuudesta, nyt mukana myös laaja osio sarjakuva-aiheisia artikkeleita ja esseitä.

On mahdollista, että valikoima täydentyy pitkin matkaa.