
Kaupunki suoristaa rivinsä ja nousee nöyryyttämään
kaupunkilaisia Tampereella. Pyynikin pieni Heinäpuisto on hävitettävä!
Kaupunkilaisten mielestä esivallan käytös ei ole kaunista. Rakentamiseen
liittyvät kauneuskäsitykset eivät ole viattomia.
Heinäpuiston hävittäjien mukaan "elävä kaupunkitila" syntyy, kun
puiston elävät olennot tapetaan. Tappaminen on elämää. Näin ei ole vain
Tampereella. Hallinnon käytös rumentaa kaupunkilaiselämää useassa Suomen
taajamassa.
Tietokirjailija Pertti Julkusen pamfletti Rivit suoriksi, saatana! on avoin
kirje. Julkunen pyytää kuntapoliitikko Kalervo Kummolaa vaikuttamaan kollegoihinsa.
Nätti käytös antaisi tilaa hyvälle kaupunkielämälle. Pamfletti avaa samalla
uuden näkökulman yhteiskunnallisten konfliktien esteettisiin motiiveihin sekä
estetiikan, etiikan ja politiikan dynamiikkaan.
Pertti Julkunen on tamperelainen tietokirjailija, joka on julkaissut useita
teoksia yhteiskunnallisilta aloilta.
Pehmeäkantinen, 132 s. ISBN 9789527469224. Kansi: J. T. Lindroos Maire Riipisen
kuvan pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 11,90 € (plus postikulut), saatavana myös
Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa.
Tekstinäyte johdantoluvusta:
Avoin kirje
puheenjohtaja Kalervo Kummolalle hyvän kaupunkielämän tulevaisuudesta
Arvoisa Kalervo Kummola
Kiinnitän huomiotanne
Tampereella virinneeseen asemakaavakonfliktiin, jonka ratkaisun tapa vaikuttaa
kaupunkielämän laatuun ja samalla kotikaupunkimme maineeseen ja
itsekunnioituksen mahdollisuuksiin. Kyse on asemakaavoituksen estetiikasta,
etiikasta ja politiikasta.
Pyynikintorin alueen
kaavamuutosehdotus vaatii talon rakentamista Heinäpuiston päälle ja
pysäköintilaitoksen louhimista torin alle. Pirkankadun pohjoispuolelle määrätään
rakennettavaksi lisäosa taidemuseolle. Heinäpuisto ja lisämuseo on asetettu
kaavaa suunniteltaessa vastakkain. Lisäosan pystyttäminen Tampereen
taidemuseolle vaatii Tampereen identiteetin kannalta olennaisten
kulttuuriarvojen hävittämistä Pyynikillä.
Kaavamuutosehdotus on
kohdannut vastusta. Vaikeuksien voittamiseksi kaupunki järjestää lähetekeskustelun,
jossa ”etsitään poliittista kompromissia” valtuustoryhmien puheenjohtajien
voimin. ”Poliittisesti sellaisen ratkaisun, jolla kaava voisi edetä” pitäisi
löytyä tuossa keskustelussa.
Pyydän, että Te,
Tampereen kaupunginvaltuuston kansallisen kokoomuksen valtuustoryhmän
puheenjohtaja Kalervo Kummola, kiinnitätte keskustelussa huomiota kahteen Pyynikin
alueen kaavoituksessa syntyneeseen ristiriitaan. Toinen vallitsee Kaupungin ja
kaupunkilaisten välillä. Toinen on luotu ja kärjistetty lisämuseonhakkeen ja
alueen kaupunkiarkkitehtonisten kulttuuriarvojen välille. Helposti
korvattavissa tai muualle siirrettävissä olevan lisämuseon rakentamisen ehtona
siis on se, että Pyynikinharjun korvaamatonta kaupunkiluontoa ja kaupunkikulttuuria
vahingoitetaan koskaan korjaamattomalla tavalla.
Tiedän, että Te näette,
että ensinnä mainitsemani ristiriita on toiseksi mainitsemani ristiriidan
aiheuttama. Kaupunki on luonut konfliktin itsensä ja kaupunkilaisten välille
asettamalla Pyynikin kulttuuriarvojen hävittämisen lisämuseon rakentamisen
ehdoksi. Samalla Kaupunki on aiheuttanut lisämuseon suosion selvästi
aistittavan alenemisen. Pyydän, että panette pisteen Kaupungin aiheuttamalle konfliktille.
Kumpikin ristiriita ratkeaa, kun kaava 8667 korjataan välittömästi muotoon,
joka ei salli rakentamista Pirkankadun eteläpuoleiselle kaava-alueelle.
Lisämuseohankkeesta keskusteleminen on mahdollista sen jälkeen, kun kytkös Pyynikin
luonto- ja kulttuuriarvojen hävittämiseen on poistettu ja konfliktista
kaupunkilaisten kanssa siten luovuttu.
Käännyn ensimmäiseksi
Teidän puoleenne, koska Tampereen mahdollisena seuraavana pormestarina Te voitte
joutua kärsimään Pyynikin kaava-asioista koko kautenne ajan. Niin käy, jos
muutosta Kaupungin toimiin ei tule. Jos Te joudutte kärsimään Pyynikin
kaavapolitiikan takia, niin monet ihmiset Tampereella ja myös kotikaupunkimme
ulkopuolella joutuvat kärsimään Teidän kanssanne. Pyynikintorin kaavoitus
esittelee pienoiskoossa valtakunnallisen trendin, jossa iso kaupunki iskee usein
kaikkein arvokkaimpiin alueisiinsa, tuhoaa ne, ja rakentaa päälle
pikkuasuntoslummia. Tuloksena ei ole pelkästään korvaamattomien luonto- ja
kulttuuriarvojen menetystä, huonojen asuinalueiden kasvamista ja
asuntokeinottelijoiden voittoja. Kaavatyön tuloksena on myös
kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista ja kansalaisten eristämistä heitä
koskevien asioiden käsittelystä.
Kaupunkien ja
kaupunkilaisten asemakaavakonfliktien laajalti pätevänä yhteisenä piirteenä on,
että kaavoittaja ei missään tapauksessa anna periksi kaupunkilaisille, jos ei
ole pakko. Asukkaat toisin sanoen voittavat vain siinä tapauksessa, että
kaavoittaja on syyllistynyt yksiselitteisesti näytettävissä oleviin
laittomuuksiin ja kärsimään joutuneen osapuolen valitus hyväksytään oikeudessa.
Mikään argumentointi ei sitä ennen vaikuta kaavoittajaan. Jos julkinen valta,
tässä tapauksessa kaavoittaja, toimii laittomasti, niin kansalaisilla siis on
vaikutusmahdollisuuksia. Jos se toimisi laillisesti, niin
vaikutusmahdollisuuksia ei olisi. Kummassakin tapauksessa tuhoisista kaavoista
on käyty vuosia, joskus vuosikymmeniä kestänyt, kansalaisia ylenmääräisesti
rasittanut, ja itse asiassa turha kamppailu. Kaava-asioiden hoitaminen ei
muodostuisi pitkäksi, tuskalliseksi ja turhaksi kamppailuksi, eikä välttämättä
kamppailuksi ollenkaan, jos kaavoittaja luopuisi muutamista huonoista
käytöstavoista, joihin haluan kiinnittää huomiotanne tässä avoimessa
kirjeessäni, arvoista puheenjohtaja Kummola.