Hae tästä blogista

tiistai 7. elokuuta 2018

Timo Ronkainen: Kirjoituksia Koipeliinista, Maaronista ja Mytekistä sekä muista tunnetuista sarjakuvista

Historian hämäriin unohtuneita outoja sarjakuvalehtiä, nostalgisia muistoja, kaakattavia kalkkunoita. Heimosotureita, jättiläisapinarobotteja, sumeaa tieteislogiikkaa. Romantiikkaa, taikuutta, seikkailua, rockia.

Kirjoituskokoelman esseet, kolumnit ja arvostelut valottavat kaiken tämän ja monen muun lisäksi suomalaisen sarjakuvalehdistön historiaa ja vaiheita 1940-luvun Piirtopaloista 2010-luvun lopun Läskimoosekseen.

Teos on laajennettu laitos vuonna 2009 omakustanteena ilmestyneestä samannimisestä teoksesta.

"Ronkainen kirjoittaa asiantuntevasti, selkeästi ja analyyttisesti ja innostuu hersyvään ironiaan käsitellessään hölmöjä tarinoita. Kökköjä viritelmiä löytyy niin suomalaisista seikkailusarjoista kuin ulkomaisista toimintapläjäyksistä. Omaan makuuni teoksen helmi on lennokas ja pitkähkö Taika-Jim-artikkeli (...). Ronkainen kytkee sarjat hyvin aikakautensa yhteiskuntaan ja tarjoaa samalla tietoa mm. sarjakuvaformaateista, kirjapainotekniikasta ja suomalaisesta kustannustoiminnasta. Hän keventää ja värittää tekstiä monipuolisella kielellä sekä oivaltavilla otsikoilla ja väliotsikoilla." (Sampsa Kuukasjärvi, Kvaak.fi)

Timo Ronkainen (s. 1967) on sarjakuvapiirtäjä, -kriitikko ja -tekstaaja sekä Disney-sarjakuviin erikoistuneen Ankkalinnan Pamaus -lehden päätoimittaja. Aiemmin Ronkaiselta on ilmestynyt kirja Carl Barks - Ankkamestarin salaisuus (2018). Hänelle myönnettiin sarjakuvaneuvoksen arvonimi vuonna 2018.

Pehmeäkantinen, 151 s. ISBN 978-952-7211-26-7.  Laajasti kuvitettu. Kannen suunnittelu: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 16,90 € (plus postikulut), Booky.fissä 16,80 € (ei postikuluja), Suomalaisen kirjakaupan verkkokaupassa 19,95 € (plus postikulut), Adlibriksen verkkokaupassa 15,90 € (ei postikuluja).

Tekstinäyte artikkelista "Koltan perintö":

Ami Hauhion Koltan perintö poikkeaa melkoisesti sodan aikana piirretystä Maan mies Marsissa -sarjakuvasta. Aiheet ja tapahtumapaikat ovat kotoisen supisuomalaisia ja maanläheisiä, mutta seikkailussa on silti eksotiikkaa.
Sarjakuva aloitti jouluna 1944 ilmestyneessä Valojuova-lehden näytenumerossa. Sota Neuvostoliittoa vastaan oli ohi. Syyskuussa 1944 allekirjoitettu Moskovan välirauha oli lopettanut vihollisuudet. Lapin sota saksalaisten karkottamiseksi pois Suomesta oli kuitenkin käynnissä. Ensinumeronsa pääkirjoituksessa Valojuova valoi uskoa sodan jälkeiseen rauhan ja jälleenrakennuksen aikaan:
”[...]jotta kansamme voisi selviytyä välirauhanehtojen täyttämisestä, tarvitaan näissä pyrinnöissä rohkaisevaa, ajankohtaista ja opastavaa hengenravintoa niin sanan kuin kuvienkin muodossa. [...] Vakavan luettavan ohella Valojuova tarjoaa lukijoilleen kevyempää ainehistoa novellien, kilpatehtävien, kaskujen, sarjakuvien jne. muodossa.”
Koltan perintö sijoittuu Suomen Lappiin, mutta mikään ei viittaa siellä käynnissä olleisiin sotatoimiin. Hauhio on selkeästi pyrkinyt tekemään eskapistista viihdettä ankeiden olojen keskelle. Sarjan kuvissa avautuvat rauhalliset lapinmaisemat; aavat, puhtaanvalkeat lumilakeudet, missään ei ole jälkeäkään poltetuista kylistä tai asunnoista. Ikään kuin sotaa ei olisi ollutkaan.
Sarjakuvan päähenkilö Pekka Pounu saa kuolevalta isoisältään lappalaisen lypsinnaapun, jonka salapohjaan on piilotettu tuohenpalalle piirretty aarrekartta. Yhdessä ystävänsä Lauri Lampion kanssa hän päättää ryhtyä etsimään aarretta. Pahaksi onneksi isoisän taloudenhoitaja on toiminut myös aarteen paikasta kiinnostuneiden konnien laskuun. Rosvot saavatkin kartan haltuunsa, mutta onneksi Pekka oli ehtinyt tehdä kartasta jäljennöksen.