Ihmisen ja eläimen väliset muodonmuutokset ovat kansantarujen ja muinaisten eeposten yleistä aineistoa. 1800-luvulta alkaen suosituimmaksi hahmoksi on noussut ihmissusi, lykantrooppi.Kirjallisuudentutkija ja professori Johannes Vihtori Lehtosen (1883-1948) pitkä ja oppinut essee "Ihmissusi kirjallisena aiheena" ilmestyi alun perin Suomi-lehdessä vuonna 1933 eikä sitä ole koskaan aiemmin julkaistu uudestaan. Teoksen on toimittanut ja esipuheen siihen on kirjoittanut Reijo Valta.
Pehmeäkantinen, 88 s. ISBN 978-952-7211-35-9. Kansi: Haron Walliander. BoD:n verkkokaupassa 8,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 13 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 9,70 € (plus postikulut).
Tekstinäyte:
Niinpä on kaikkein useimmissa suomalaisissa kansan suusta muistiinpannuissa ihmissusitarinoissa kysymys häiden yhteydessä tapahtuvasta sudeksi ja joskus myös karhuksi muuttumisesta. Useimmiten muutetaan kuitenkin koko hääväki susiksi, eikä ainoastaan morsian, niinkuin tapahtuu Seppäsen kauhunovellissa, ilmeisesti mustasukkaisuusaiheen tehostamiseksi. Niissä kansansaduissa, jotka Kaarle Krohn v. 1886 liitti Eläinsatujensa ensimmäiseen osaan (ss. 267—270; 432) esiintyy yksitoista ihmissusitarinan toisintoa, joista kymmenessä koko hääväki muuttuu susiksi. Ja Antti Aarnen suomalaisten syntysatujen ja niiden toisintojen luettelossa (Verzeichnis der finnischen Ursprungssagen und ihrer Varianten, FFC, n:o 8, 1912, s. 14, n:o 75) sekä sen lisävihkossa (FFC, n:o 33, 1920, s. 53, n:o 75) tavataan näiden lisäksi parikymmentä samantapaista kertomusta koko hääväen muuttumisesta susiksi. Saarijärveltä v. 1859 muistiinpannussa toisinnossa kerrotaan myös nimenomaan, että tämä susiksi muuttaminen oli hyljätyn rakastajan kostoa sulhaselle ja morsiamelle. Hääpäivänä tuli näet tämä hyljätty kosiomies muiden vieraiden mukana häätaloon, ja kun hän kysyy kumppaniltaan, mitä hän hääväelle kostoksi tekisi, vastaa tämä: »Anna heille itkua ja ulvontaa.» Niinpä nyt mies asettuukin häätuvan ulkopuolelle, laulaa loitsujaan ja käskee aina kerta kerralta kumppaniaan seinäluukusta katsomaan, mitä hääväki kulloinkin tekee, saaden vastaukseksi: ruokailevat, yhteen katsovat, käsiänsä pureskentelevat, seinille hyppivät, ulvovat ollittavat. Ja kun kumppani tempaa oven auki, pötkii hääväki kaikki ovesta metsään. »Lyö heille luutaa hännäksi perään!» sanoo edelleen laulaja. Ja toinen kun löi luutia, muuttui hääväki susiksi ja luudat niille hänniksi.
Näin syntyivät sudet, vakuutetaan tarinassa. Ne olivat alkuaan puoli-ihmisiä, niin että taisivat puhuakin. Löydettiinpä surmatuilta susilta välistä tuluksia ja vaimojen vöitä ja vaskisolkia ja hopeakoristuksia nahan alta. Ja joskus tunnettiin morsiankin kultaketjustaan.
