.jpg)
Kovaa peliä -elokuvan jatko-osa on noussut yllättäen Suomen filmitaivaan ykköseksi. Tamperelaisen bisneseliitin moraalittomia koukeroita tonkivasta yksityisetsivästä kertovan elokuvan tarina heijastuu todellisuuteen, kun pienen levitysfirman Peralle ja Jaskalle menestys kihahtaa kalloon vähän liian rajusti. Raittila-niminen kovapintainen poliisi kuulee freelance-kriitikko Jaakolle luvatuista auliista antimista, ja homma riistäytyy käsistä. Avioero on Peran ongelmista pienimpiä, kun seuraavan elokuvan kohtalo on vaakalaudalla eikä hyvännäköinen sihteeri Janicakaan enää siedä seksististen pomojensa touhuja. Viimeisetkin moraalinrippeet viskataan nurkkaan yhteen viikonloppuun tiivistyvän kurimuksen alla. Väistämätön tosiasia kuitenkin on, että leffabisneksessä alamäki alkaa ensi-illasta.
"Luvassa on rutkasti moraalittomia tekoja sekä yksityiskohtaisesti kuvailtuja seksin ja väkivallan kuvauksia." (esipuheesta)
"Tunnistan Peuhkurisessa sukulaissielun." (Mikael X. Messi, Lausteen himokämpän kirjoittaja)
Tomi Peuhkurinen on tamperelainen elokuva-alan työntekijä. Hän on aiemmin julkaissut novellikokoelman Ilmassa musta kissa (Hexen Press 2016) ja toimittanut kirjan X-Rated: sis. epäkorrektia materiaalia (Helmivyö 2020). Kovaa peliä II on hänen esikoisromaaninsa.
Pehmeäkantinen, 220 sivua. ISBN 9789527211960. Kansi: Pertti Jarla. BoD:n verkkokaupassa 18,90 € (plus postikulut), saatavana myös mm. Bookyn ja Adlibriksen verkkokaupoista.
Tekstinäyte:
Pyykkönen havahtuu unenomaisesta horroksestaan kun Mandy ja Janica astuvat taas huoneeseen. Hän ei osaa sanoa kauanko edellisestä kerrasta on kulunut. Se tuntuu ikuisuudelta, mutta saattaa oikeasti olla vain edellisenä päivänä. Hän olisi hämmästynyt jos hänelle olisi kerrottu, että naiset olivat olleet täällä viimeksi aamupäivällä.
Kuuluu naurua, hän pitää silmänsä kiinni. Hän on valmis sanomaan mitä tahansa, että pääsisi tästä tuolista pois ja omaan kotiin. – Mitä te haluatte tietää, hän sopertaa.
– Mä kerron mitä te ikinä haluatte.
Janica nauraa.
– Tää on ihan liian helppoa, Mandy sanoo ja seisahtuu Pyykkösen eteen.
Pyykkönen vavahtaa, pitäisikö tämän olla vielä vaikeampaa?
Mandyn haaleat silmät kimaltelevat, ne ovat kuin jäätä. Olotilastaan ja olosuhteista huolimatta Pyykkönen olisi valmis taluttamaan tämän alttarille jos olisi saanut vaikka vain yhden panon eikä sitten enää ikinä mitään muuta.
Mandyn käteen ilmestyy veitsi kuin tyhjästä. Hän heiluttelee veitsen kärjellä Pyykkösen häpykarvoja. – Vittu ku te ette osaa edes siistiä näitä karvoja. Pyykkösen kyrpä vavahtaa tuuhean karvatupsun keskellä ja häntä hävettää.
