Pertti Julkunen: Rivit suoriksi, saatana! Avoin kirje puheenjohtaja Kalervo Kummolalle hyvän kaupunkielämän tulevaisuudesta

Kaupunki suoristaa rivinsä ja nousee nöyryyttämään kaupunkilaisia Tampereella. Pyynikin pieni Heinäpuisto on hävitettävä! Kaupunkilaisten mielestä esivallan käytös ei ole kaunista. Rakentamiseen liittyvät kauneuskäsitykset eivät ole viattomia.

Heinäpuiston hävittäjien mukaan "elävä kaupunkitila" syntyy, kun puiston elävät olennot tapetaan. Tappaminen on elämää. Näin ei ole vain Tampereella. Hallinnon käytös rumentaa kaupunkilaiselämää useassa Suomen taajamassa.

Tietokirjailija Pertti Julkusen pamfletti Rivit suoriksi, saatana! on avoin kirje. Julkunen pyytää kuntapoliitikko Kalervo Kummolaa vaikuttamaan kollegoihinsa. Nätti käytös antaisi tilaa hyvälle kaupunkielämälle. Pamfletti avaa samalla uuden näkökulman yhteiskunnallisten konfliktien esteettisiin motiiveihin sekä estetiikan, etiikan ja politiikan dynamiikkaan.

Pertti Julkunen on tamperelainen tietokirjailija, joka on julkaissut useita teoksia yhteiskunnallisilta aloilta.

Pehmeäkantinen, 132 s. ISBN 9789527469224. Kansi: J. T. Lindroos Maire Riipisen kuvan pohjalta. BoD:n verkkokaupassa 11,90 € (plus postikulut), saatavana myös Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupoissa. 

Tekstinäyte johdantoluvusta: 

Avoin kirje puheenjohtaja Kalervo Kummolalle hyvän kaupunkielämän tulevaisuudesta

Arvoisa Kalervo Kummola

Kiinnitän huomiotanne Tampereella virinneeseen asemakaavakonfliktiin, jonka ratkaisun tapa vaikuttaa kaupunkielämän laatuun ja samalla kotikaupunkimme maineeseen ja itsekunnioituksen mahdollisuuksiin. Kyse on asemakaavoituksen estetiikasta, etiikasta ja politiikasta.

Pyynikintorin alueen kaavamuutosehdotus vaatii talon rakentamista Heinäpuiston päälle ja pysäköintilaitoksen louhimista torin alle. Pirkankadun pohjoispuolelle määrätään rakennettavaksi lisäosa taidemuseolle. Heinäpuisto ja lisämuseo on asetettu kaavaa suunniteltaessa vastakkain. Lisäosan pystyttäminen Tampereen taidemuseolle vaatii Tampereen identiteetin kannalta olennaisten kulttuuriarvojen hävittämistä Pyynikillä.

Kaavamuutosehdotus on kohdannut vastusta. Vaikeuksien voittamiseksi kaupunki järjestää lähetekeskustelun, jossa ”etsitään poliittista kompromissia” valtuustoryhmien puheenjohtajien voimin. ”Poliittisesti sellaisen ratkaisun, jolla kaava voisi edetä” pitäisi löytyä tuossa keskustelussa.

Pyydän, että Te, Tampereen kaupunginvaltuuston kansallisen kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja Kalervo Kummola, kiinnitätte keskustelussa huomiota kahteen Pyynikin alueen kaavoituksessa syntyneeseen ristiriitaan. Toinen vallitsee Kaupungin ja kaupunkilaisten välillä. Toinen on luotu ja kärjistetty lisämuseonhakkeen ja alueen kaupunkiarkkitehtonisten kulttuuriarvojen välille. Helposti korvattavissa tai muualle siirrettävissä olevan lisämuseon rakentamisen ehtona siis on se, että Pyynikinharjun korvaamatonta kaupunkiluontoa ja kaupunkikulttuuria vahingoitetaan koskaan korjaamattomalla tavalla.

Tiedän, että Te näette, että ensinnä mainitsemani ristiriita on toiseksi mainitsemani ristiriidan aiheuttama. Kaupunki on luonut konfliktin itsensä ja kaupunkilaisten välille asettamalla Pyynikin kulttuuriarvojen hävittämisen lisämuseon rakentamisen ehdoksi. Samalla Kaupunki on aiheuttanut lisämuseon suosion selvästi aistittavan alenemisen. Pyydän, että panette pisteen Kaupungin aiheuttamalle konfliktille. Kumpikin ristiriita ratkeaa, kun kaava 8667 korjataan välittömästi muotoon, joka ei salli rakentamista Pirkankadun eteläpuoleiselle kaava-alueelle. Lisämuseohankkeesta keskusteleminen on mahdollista sen jälkeen, kun kytkös Pyynikin luonto- ja kulttuuriarvojen hävittämiseen on poistettu ja konfliktista kaupunkilaisten kanssa siten luovuttu.

Käännyn ensimmäiseksi Teidän puoleenne, koska Tampereen mahdollisena seuraavana pormestarina Te voitte joutua kärsimään Pyynikin kaava-asioista koko kautenne ajan. Niin käy, jos muutosta Kaupungin toimiin ei tule. Jos Te joudutte kärsimään Pyynikin kaavapolitiikan takia, niin monet ihmiset Tampereella ja myös kotikaupunkimme ulkopuolella joutuvat kärsimään Teidän kanssanne. Pyynikintorin kaavoitus esittelee pienoiskoossa valtakunnallisen trendin, jossa iso kaupunki iskee usein kaikkein arvokkaimpiin alueisiinsa, tuhoaa ne, ja rakentaa päälle pikkuasuntoslummia. Tuloksena ei ole pelkästään korvaamattomien luonto- ja kulttuuriarvojen menetystä, huonojen asuinalueiden kasvamista ja asuntokeinottelijoiden voittoja. Kaavatyön tuloksena on myös kansalaisyhteiskunnan tukahduttamista ja kansalaisten eristämistä heitä koskevien asioiden käsittelystä.

Kaupunkien ja kaupunkilaisten asemakaavakonfliktien laajalti pätevänä yhteisenä piirteenä on, että kaavoittaja ei missään tapauksessa anna periksi kaupunkilaisille, jos ei ole pakko. Asukkaat toisin sanoen voittavat vain siinä tapauksessa, että kaavoittaja on syyllistynyt yksiselitteisesti näytettävissä oleviin laittomuuksiin ja kärsimään joutuneen osapuolen valitus hyväksytään oikeudessa. Mikään argumentointi ei sitä ennen vaikuta kaavoittajaan. Jos julkinen valta, tässä tapauksessa kaavoittaja, toimii laittomasti, niin kansalaisilla siis on vaikutusmahdollisuuksia. Jos se toimisi laillisesti, niin vaikutusmahdollisuuksia ei olisi. Kummassakin tapauksessa tuhoisista kaavoista on käyty vuosia, joskus vuosikymmeniä kestänyt, kansalaisia ylenmääräisesti rasittanut, ja itse asiassa turha kamppailu. Kaava-asioiden hoitaminen ei muodostuisi pitkäksi, tuskalliseksi ja turhaksi kamppailuksi, eikä välttämättä kamppailuksi ollenkaan, jos kaavoittaja luopuisi muutamista huonoista käytöstavoista, joihin haluan kiinnittää huomiotanne tässä avoimessa kirjeessäni, arvoista puheenjohtaja Kummola.