Hae tästä blogista

torstai 15. kesäkuuta 2017

Juha Mäntylä & Arttu Tuominen (toim.): Koivulehto - valon ja varjon tarinoita

Koivulehdon novellit ovat saaneet innoituksensa Suomen kesäöistä - niiden valoisuudesta ja varjoista. Kaikki tarinat kiertyvät juhannuksen ympärille ja vievät lukijan hämäriin metsiin, vesien äärelle ja keskikesän tuoksuihin. Lähde kolmentoista kokeneen kirjailijan matkaan halki usvaisten laidunniittyjen ja rannoilla palavien kokkojen ja koe keskikesän taika.

Koivulehto on ensimmäinen Suomessa julkaistu juhannusaiheinen kauhu- ja jännitysnovellien antologia. Tunnelmallisia novelleja ovat kirjoittaneet muun muassa Harri Hietikko, Juha Jyrkäs, Pasi Luhtaniemi, Helena Numminen ja Karoliina Suoniemi. Kirjan ovat toimittaneet jazz-dekkareistaan tunnettu Juha Mäntylä ja rikosromaaneistaan kehuttu Arttu Tuominen. Kirjan "sisältö on napakkaa, tyylikästä ja loppuun hiottua lyhytproosaa", kirjoittaa arviossaan Satakunnan Kansan arvostelija Jari Olavi Hiltunen.

152 s., pehmeäkantinen. ISBN 978-952-7211-09-0. Booky.fin verkkokaupassa 15,40 e (ei toimituskuluja), BoD:n verkkokaupassa 15 e (plus toimituskulut).

Sisällysluettelo:

Sana Mustonen: Vihasta vapaa
Karoliina Suoniemi: Metsänpeitto
Rake Tähtinen: Sinivalkoinen leninki
Pasi Luhtaniemi: Perintövene
Heleena Lönnroth: Juhannussammakosta se alkoi
Arttu Tuominen: Tinasotilas
Jaana Lehtiö: Sirkan juhannussuunnitelma
Henry Aho: Juhannussauna
Juha Jyrkäs: Tutkimattomat ovat hänen tiensä
Juha Mäntylä: Koivulehto
Helena Numminen: Juhannusheila
Harri V. Hietikko: Neljä ja puoli
Jasu Rinneoja: Hedelmällisyyden juhla

Tekstinäyte Helena Nummisen novellista "Juhannusheila":

Metsä on suuri ja kostea. Kuuset kutsuvat luokseen kuin ahnas syli. Sinne on helppo pettyneen upota ja vaikka unohtua ikuisiksi ajoiksi. Päivä painuu jo suolammen taakse ja usva nousee sinisinä lieskoina. Se kietoo Lisbetin ja kantaa hänen sieraimiinsa eläimen hajua.
Mikä siellä risahtelee? Lisbet säikähtää. Hän istuu kannolle kuuntelemaan. Pihka valuu kannon reunaa ja tarttuu käsiin. Kuusten välissä vilahtaa punaisen hännän valkoinen pää. Kettu lähestyy ja jää höristelemään korviaan. Se nuuhkii ihmisen hajua. Sitten se kääntyy ja lähtee tiehensä. Mustan korven perukoilta lehahtaa siihen korppi, istahtaa viereiselle kannolle ja rääkäisee iltahuutonsa. 
Silloin Lisbet ottaa lituskaisen muovipullon taskustaan ja siemaisee. Olkoon tämä paukku juhannuksen kunniaksi, vaikkei heilaa enää olekaan, hän huokaisee. Ja päässä kihahtaa mukavasti. 
Hänen mielensä palaa laivalle. Onneksi hän ehti vielä hankkimaan itselleen juhannusjuomat ennen kuin laiva kääntyi laituriin. Hän juoksi tax free -myymälään ja kahmi niin monta Viru Valge -pulloa kuin sai kassiinsa mahtumaan. Jotain halpaa ja kansanomaista tuon korean keikarin vastapainoksi, hän päätti. Jotain luotettavaa hän tarvitsi, jos ei muuta niin juhannushumalan, sellaisen että muisti himmenee.
Lisbet maistaa taas polttavaa juomaa. Tuntee kuinka se valuu alas ja lämmittää mahaa kuin kuuma kämmen.
Sitten hän tarpoo eteenpäin. Kuuset harvenevat ja matalia mäntyjä ilmestyy maisemaan, kunnes nekin melkein loppuvat ja letto lähestyy. Lisbetin jalat uppoavat vetiseen rahkasammaleeseen. Hän pysähtyy, suonsilmäkkeet näyttävät pohjattomilta kaivoilta. Sinne voisi upottaa pettymyksensä ja sinne voisi upota itsekin, hän uhoaa. Sieltä ei häntä enää löydettäisi.