Vuoden 1900 tienoilla kirjailija Mark Twain (1835-1910) pohti omintakeiseen tapaansa näitä kysymyksiä. Tapakristillisyyttä kammoksunut kirjailija käsitteli empatiaa ja sen puutetta puhuttelevalla tavalla.
Älä lausu väärää todistusta sisältää kaksi novellia, Taivas vai helvetti? ja Rehellisen Hadleyburgin tuho, jotka käsittelevät valehtelemista, syntiinlankeemusta ja niiden seurauksia. Taivas vai helvetti? on V. Hämeen-Anttilan suomentama, toinen novelli on tuntemattoman kääntäjän käsialaa. Molemmat käännökset on uudistanut Reijo Valta.
ISBN 9789527211588. Pehmeäkantinen, 132 s. Kansi: Timo Ronkainen. BoD:n verkkokaupassa 14,90 € (plus postikulut), Booky.fin verkkokaupassa 18,50 € (ei postikuluja), Adlibriksen verkkokaupassa 17,50 € (ei postikuluja).
Tekstinäyte Reijo Vallan jälkisanoista:
Mark Twain (Samuel Langhorne Clemens, 1835–1910) oli elämänsä loppupuolella kiinnostunut raamatullisista teemoista. Rehellisen Hadleyburgin tuho (The Man that Corrupted Hadleyburg, 1900) on yksi Twainin kertomuksista Saatanasta, tässä tarinassa paha esiintyy Howard L. Stephensonina. Toinen tunnettu on keskeneräiseksi jäänyt ja tekijän kuoleman jälkeen erilaisina versioina ilmestynyt No. 44, The Mysterious Stranger (käsikirjoituksia 1897–1908, ensimmäinen julkaisu 1916, eri versiot kokoava 1969), jossa syntiin houkutteleva Saatana on mukana omalla nimellään.
Tunnetuin Mark Twainin tätä hahmoa käsittelevistä kirjoista lienee kuitenkin Matkakirjeitä Maasta (Letters from the Earth, käsikirjoitus 1904–1909, julkaistu 1962, suomeksi 1963), jossa Saatana raportoi taivaaseen ihmisten tekemisistä maan päällä. Saatanalla on kytkös myös Twainin vaimonsa kuoleman jälkeen kirjoittamaan Eevan päiväkirjaan (Eve’s Diary, 1906, suomeksi 2008).
Rehellisen Hadleyburgin tuhoa on pidetty Twainin sovituksena Raamatun syntiinlankeemuskertomuksesta. Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa ei kuvailla, millaisia tunteita risteili Eevan ja Aatamin mielissä, kun he olivat hyvän ja pahan tiedon puun luona ja päättivät syödä sen hedelmiä. Hadleyburgin keskeiset henkilöt, Edward ja Mary Richards kokevat syntiin langetessaan piinaavia tunteita, ja parhaansa mukaan Twain yrittää kuvata tilannetta.
Hadleyburgissa ei ole sattumalta 19 pääporvaria (tai veroäyrien mukaan valittua kaupunginvaltuutettua). Raamatussa numerolla 19 ei ole erityistä roolia, mutta Koraanissa numero on symboli juuri tämän tarinan keskeiselle teemalle. Vaippaan kääriytyneen suurassa kerrotaan, että Saqaria (helvettiä) valvoo yhdeksäntoista enkeliä.
